Chat treffit amatöörien alastonkuvat homoseksuaaliseen

28.06.2018

Gay-hieronta

Comments Off on Chat treffit amatöörien alastonkuvat homoseksuaaliseen


chat treffit amatöörien alastonkuvat homoseksuaaliseen

Ihmismieli kun on sellainen, että helposti lipsuu tuo kalorien ja liikunnan tasapaino, jolloin ortopedit pääsevät hieromaan käsiään. Me molemmat olemme sen verran vaatimattomista oloista lähtöisin, ettemme olleet oppineet arvostamaan hyviä ruokia, vaan meille on riittänyt, että sitä oli tarpeeksi.

Se lienee yksi tekosyy, miksi ajauduimme luvun alussa tanssilavoille ja tulipa siinä sivussa käytyä Eila Holmenin tanssikursseillakin, jossa mm. Jorma Tulonen ja Heikki Kahila toimivat apuopettajina. Nämä opettajat osasivat sytyttää innon lavatanssiin ja pitää tulta yllä. Varmaan heiltä kuulimme tanssiuramme tulevaisuuden: Tanssin ytimenä on askel, tauko ja musiikki.

Kaikki muu on kakun koristelua. Koskaan emme ole kilpailleet, koskaan emme ole opettaneet, joten olemme edelleen siinä aloittelijoitten ja keskitason puolivälissä intoa puhkuen.

Kun katselee tanssia harrastaneita ja harrastavia ikäihmisiä, niin ei voi kun todeta, kuinka kaukana heistä niin fyysinen kuin henkinen vanhuus vielä on. Siksi 5-kymppisille on oikea aika hankkiutua uudestaan sellaisen sosiaalisen harrastuksen piiriin , missä samanaikaisesti sekä fyysis-, psyykkis- että musiikkiterapian keinot hyödynnetään tulevien vaivojen ennalta ehkäisemiseksi, jotta voi terveenä kuolla, jos sen aika joskus tulee.

Mentäessä luvun puolelle sama herra esiintyy kirjoissa, mutta tituleerataan tällä kertaa sikopaimeneksi. Käsittääkseni se ei ollut kovin korkealle arvostettu ammattiryhmä tuohon aikaankaan.

Pohtimaan olen jäänyt vanhoja sanontoja, onko nimi enne ja onko omena pudonnut kauas puusta. Eräs sotilasuran valinneista sukuni miehistä, joka ruotusotamiehenä matkusteli paljon Keski-Euroopassa mm.

Kaarle XII toimiessa matkaoppaana, piipahti kerran kolmen vuoden rupeaman jälkeen kotona ja matemaattisena kykynä tuli siihen tulokseen, että lapsiluku oli kotona hänen poissa olleessaan kasvanut normaalista poikkeavalla tavalla. Tämän oivallettuaan ja kun sattui olemaan juuri silloin kirves kädessä silpaisi sillä vaimoaan polveen pahoin seurauksin. Tulihan siitä aikanaan merkintä kirkon mustaan kirjaan.

Jotkut kotimaiset lahkolaispuhujat ovat menestyksellä kaadelleet kuulijoitaan samalla menetelmällä. Äiti Amma vieraili Suomessa syksyllä ja antoi voimaa ja terveyttä halailemalla ihmisiä ja siinä ohessa keräsi pientä kolehtia järjestönsä hyväntekeväisyyteen. Maailma on täynnä tarinoita taikasauvalla koskettamisista.

Jotain ihmeellistä tai selittämätöntä kai siinä kosketuksessa sitten on. Suomen Tanssiterapiayhdistys ry oli ilmeisesti vahvasti myötätoteuttaja. Esitelmät ja näytetyt videoklipit olivat vakuuttavia tanssiterapian saavutuksista aivovammojen ja -sairauksien hoidossa. Kesällä Rosariossa Argentiina oli ensimmäinen kansainvälinen tangoterapiakonferenssi, missä paikallisten lisäksi varsinkin kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat toivat voimakkaasti esiin tangon psyykkisfysiologiset edut mm.

Parkinsonin ja Alzheimarin tautien hoidoissa. Se että voi liikkua ja sulkea partnerinsa syliinsä auttaa kohottamaan potilaan tilaa merkittävästi. Tangoterapian avulla pystytään melkoisessa määrin kontrolloimaan potilaan mielialaa ja kuntoa. Kosketus, liikkuminen, säännöllinen harjoittelu ja musiikki lääkinnän lisäksi ovat kaiken hoidon perusta tässä terapiassa.

Tanssin ennalta ehkäiseviä vaikutuksia myös muihin vaivoihin voi vain arvailla. Tämän tangoterapiasta tietäen minua jäi hieman kaivelemaan, miksi niin vähän varsinaiset puhujat ottivat tämän puolen asiasta esille. He korostivat enempi tuota liikkeen, toiston ja musiikin yhteisvaikutusta. Tuosta kosketuksen tärkeydestä kaiken uhallakin kerron työurani varhaisemmilta ajoilta erään kollegani nuoruuden kokemuksesta Viipurista sotien keskellä, kun kurkkumätä raivosi lapsissa ja nuorissa.

Hänkin oli sairaalassa potemassa kyseistä tautia lievänä. Samassa huoneessa oli noin ehkä jo kouluikää lähetelevä tyttö, jolla kurkkumätä oli pahassa vaiheessa.

Tovin siinä sylissä oltuaan hän rauhoittui, nukahti ja siitä hetken päästä hengitys loppui. Mikä oli tälle kuolevalle tytölle silä hetkellä tärkein asia? Itse sen aiheutin enkä ehkä tahattomasti. Humoristiset poikkeamat aiheen sivuun ovat usein piristäviä, mutta jos tanssia käsittelevät artikkelit alkavat hukkua sivujuonteisiin, palsta ei enää palvele sitä tehtävää, jota varten se on perustettu. Vuosia sitten Matti muistutti minua tämän tästä sähköpostin välityksellä, ettei hän hyväksy mainostamista eli ei pidä mennä kehumaan, että huomenna on siellä ja siellä erinomainen orkesteri X, joten ei kun sinne kaikki joukolla.

Syy ilmeisesti on se, että tanssin järjestäjille ja esiintyjille tanssinet ei ole ilmainen eli kyseessä on loppujen lopuksi kaupallisesta sivustosta.

Siksi pitää olla tarkkana, ettei muut maksajat hermostu. Siivosin kirjoituksiani, jotta en turhan takia olisi joutunut kirjoituskieltoon, koska sivusto kuitenkin oli minun tarkoituksiini mainio kanava eli varmistaa, että minulle tärkeät tanssipaikat säilyvät ja pitämäni orkesterit saisivat sen verran keikkaa, että jaksaisivat soittaa. Varsinkin mehevimmät kommenttini jätin siksi lähettämättä, etten turhaan ärsyttänyt herkkiä kirjoittajia ja minulle olisi käynyt kuten Humppikselle. Tähän väliin on hyvä pistää pari sanaa Humppiksesta.

Hän on monesti ellei peräti aina kirjoittanut varsin totuudenmukaisesti ja hyvin. Jos joku toinen olisi ollut nimimerkkinä, niin tekstit olisi ylistetty maasta taivaaseen. Hän on liian hyvä tanssija, ei erityisemmin suosi itsensä ikäisiä tai vanhempia daameja hakukohteinaan ja on tämän ilmaissut ainakin joillekin tahoile, jotka sitten ovat loukkaantuneet ja parjaus, väärintulkinnat ja vastaavat kiusanteot ovat levinneet.

Kyse on siis ennen muuta henkilökemiasta kuin kirjoituksista, mutta kirjoitukset ovat ainoa konsti, jolla häntä on päästy lyömään käyttämällä törkeästi väärin bannausnappia. Maan tavaksi tanssinetissä on tullut, että arvostelevissa kirjoituksissa varsinainen piikki kätketään niin, että siihen ei voi tarttua ja jos tarttuu, niin silmät pyöreinä väitetään tarkoittavan vallan muuta ja vakuutellaan omaa tyhmyyttä.

Usein arvosteluun liittyy aiempia tapahtumia tanssipaikassa. Varsinkin pakkien antaminen ja saaminen on ikimuistettava vihan ylläpidon peruste. Eräs toinen yksityiskohta, joka usein tulee vastaan, on orkesterin kehuminen. Mene kehumaan jotain orkesteria, niin välittömästi tulee jossakin muodossa negatiivista palautetta varsinkin sellaiselta suunnalta, jolla on käynyt sinä iltana vähän huonompi hakuonni.

Eli omaa pahaa mieltä yritetään selittää itselle orkesterilla tai paikan järjestelyillä. Helposti syntyy aiheettomiakin näkemyseroja ja syyttelyn ketjuja.

Suomalaiselle lavatanssijalle on tyypillistä, että polvia pitää notkutella kaikissa tansseissa samoin kuin humpassa. Se tarkoittaa sitten sitä, että varsinkin lattareista tulee varsin omaperäisiä. Voisin kärjistää, etteivät aidot latinot helposti pystyisi näkemisen perusteella esimerkiksi cha-chan tanssijoita tämän tanssilajin tanssijoiksi tunnistaa sen verran hulppeaa yleensä tuo humppaaminen on. Samalla se tarkoittaa sitä, että orkesterit ovat alkaneet soittaan humppaavasti lattareita.

En tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia, kallistuisin huonon puolelle. Mutta menepä kirjoittamaan tanssinetissä, että erityissuosittu tanssiorkesteri soittaa lattarit päin mäntyä, niin juttu auttamatta roskataan ja ehkä syystäkin.

Kaupallisuus Tanssinetti on kaupallinen sivusto eli sen rahoitus hoidetaan keräämällä tanssien järjestäjiltä ja orkestereilla ilmoitusmaksua.

Jos haluaa nimen soittajalistalle tai paikan kalenteriin, niin pitä pulittaa tietty summa. Jos esimerkiksi nimiä olisi kpl orkesterit ja tanssipaikat yhteensä ja keskihinta ilman alv: Tämän kaupallisuuden vuoksi ylläpitäjän on oltava erittäin tarkkana, ettei ainakaan muodollisesti maksajia aseteta toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan esimerkiksi antamalla kirjoittajille ilmaista mainostilaa puffien muodossa. Jäin erityisesti miettimään, miksi sinne tämä orkesteri oli vetänyt niin paljon tuttuja tanssijoita.

Tulin taas kerran vakuuttuneeksi siitä, että eri ihmisillä on erilainen kuva hyvästä tanssimusiikista. Meitä monia ilmeisesti MMto: Tanssija voi hyvin kuvitella, että musiikki vahvistaa ja avaa kuunteluprosessissa hermoyhteyksiä sekä motorisia prosesseja. Musiikkiin on mukavampi tanssia kuin ilman sitä ja kääntäen, kun tulee sopivaa musiikkia jalka alkaa väpättään.

Kun orkesteri lähettää ilmoille musiikkia, tanssija odottaa niiden olevan tietynlaisia ja vertailee näitä soitettuja ja odottamiaan säveliä keskenään. Hyvä orkesteri on monen mielestä sellainen, jonka soittamat sävelet ja melodiat yhtyvät kuulijan odotuksiin. Musiikkiterapia ilmeisesti pohjautuu tämäntyyppiselle ajattelulle. Rakkaudessa on mukana paljon tiedettä ja tutkijoilla paljon ajatuksia ja johtolankoja rakkauden alkuperästä ja luonteesta. Nykyinen teknologia antaa mahdollisuuden kurkistaa, miten rakastuneen eri aivoalueet toimivat ja mitä biokemiallisia muutoksia esiintyy verrattuna sellaiseen, joka ei ole rakastunut.

Rakastuessamme tulemme hiukan hulluiksi. Aivokuvauksissa romanttinen rakkaus näkyy lähes samanlaisena kuin olisimme hiukan hulluja samaan tapaan kuin ihmiset, jotka kärsivät pakkomielteistä. Tutkimusten mukaan kiihkeä ensirakastuminen aiheuttaa serotoniinin laskua ja aivojen mielihyvää käsitteleville alueille tulvii dopamiinia samaan tapaan kuin käytettäessä huumeita.

Se luo mieleemme voimakkaita sidoksia mielihyvän ja haluamamme kohteen välille. Tietyt hormonit, kuten oksitosiini ja vasopresiini , näyttävät olevan ratkaisevassa asemassa pitkäaikaisten suhteiden syntymisessä ja niiden ylläpitämisessä.

Kun useita vuosia parisuhteessa olevalle näytetään vastapuolen valokuvaa, niin näihin hormoneihin liittyvä aivotoiminta kiihtyy merkittävästi. Aivokuvausten perusteella voidaan vahvistaa väittämä, että 'rakkaus on sokea'.

Sen lisäksi, että rakastuneella mielihyvän aivoalueet kylpevät dopamiinissa, negatiivisten tunteiden ja kriittisen arvioinnin alueet ovat täysin sammuksissa. Tuoksu on rakastumisessa tärkeä tekijä. Ihminen tuntee vetovoimaa sellaiseen osapuoleen, jolla on itseensä nähden erilainen immuunimolekyylien järjestelmä MHC- molekyylit. Tällä on tärkeä merkitys jälkeläisten immuunijärjestelmän muodostumiseksi sellaiseksi, että tulevat jälkeläiset olisivat mahdollisimman elinkelpoisia.

Seksi vähentää stressiä sekä luo mielihyvän ja nautinnon tunnetta. Tämä johtuu endorfiineista , joita josku myös onnellisuushormoneiksi nimitetään, vaikka itse asiassa ne ovat aivojen tuottamia opioideja , jotka saavat hurmoksen, hyvänolon tai uneliaisuuden kaltaisen tunnetilan.

Eräs amerikkalainen tutkimus, johon osallistui 90 ihmistä, antoi vahvaa näyttöä sille, että endorfiinit ja oksitosiinit vahvistavat kehomme puolustuskykyä. Seksin seurauksena vapautuu myös typpimonoksidia, jolla on monia vaikutuksia orgaanisiin toimintoihin. Muun muassa se lisää sukupuolielinten verenkiertoa, mikä miehillä estää eturauhassairauksien syntyä.

Rakastuneen sydän sykkii nopeammin. Tässä on kyseessä sama mekanismi kuin pelästymisessä: Kun aivoihimme tulee viesti uhan läsnäolosta, kuten myös on laita rakkautemme kohteen ilmestymisestä paikalle, kehossa syntyy ketjureaktio, joka virittää huomiokykymme ja reaktionopeutemme huippuunsa.

Vireystilaa säätelevä väliaivojen hypotalamus saa hälytyksen ja siitä seuraa stressihormonien välitöntä erittymistä ja samaan aikaan tietyt hermot vievät viestin sydämelle, että sen on oltava varautuneena kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin.

Suudellessamme 30 kasvolihastamme joutuu tekemään töitä saaden fyysistä harjoitusta, mutta samalla itsetuntomme ja verenkiertomme kasvaa. Amerikkalaisten tutkijoiden mukaan paljon suutelevat ihmiset elävät pidempään ja potevat vähemmän sydänsairauksia. Tämä saattaa johtua siitä, että suutelemisen ansiosta erittyy erilaisia hormoneja, joilla on särkylääkkeiden tapaisia vaikutuksia ja ne vahvistavat kehon puolustusmekanismeja. Suurin niistä on rakkaus    Elämäni valssi    5. Eräässä pöydässä istui neljän hengen seurue, joista toinen daameista istui pyörätuolissa.

Seurailivat toisten tanssimista ja hissukseen maistelivat talon antimia. Tuli hidas valssi, jonka pyöreisiin lähdimme. Tämä pyörätuolissa oleva daami nousi hyvin varovaisesti ellei peräti heiveröisesti ylös ja alkoi huojua valssin tahdissa niin kuin leppeä tuuli huojuttaa vahvaa tammea.

Pysähdyimme ja jäimme muiden mukana seuraamaan tanssiesitystä, jota soittaja vielä hiukan pidensi. Se oli sykähdyttävä esitys. Tämä daami pani tanssiinsa kaikkensa niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Suurempia aplodeja ja halauksia en ole koskaan nähnyt tanssipaikalla. Se avasi ainakin minun silmiäni sille, mitä tavallinen lavatanssi ja lavatanssimusiikki voivat ihmiselle merkitä.

Tämä oli jälleen kerran osoitus siitä, että tanssiminen parantaa elämisen laatua, edesauttaa luomaan ja ylläpitämään ihmisten välisiä suhteita sekä lisäksi parantaa sydämen toimintaa, alentaa verenpainetta, diabetesta ja kolesterolia, lisää oksitosiinihormoonin tasoa synnyttää hyvää oloa , parantaa mielen ja liikkeen koordinaatiota ja tasapainoa sekä edesauttaa hymyilemään eli kasvolihakset näyttävät ulospäin sen, että sisäinen hyvinvointi on kunnossa.

Saanko kysyä mitä se sellainen kotiristi merkitsee, kun ei ole tuttu sana minulle? Anteeksi epäselvyyteni - se on synnynnästä. Tarkoitin 'iltojeni iloa', 'elämäni sulostuttajaa', 'miehen kylkiluuta' jne. Tarkoitin siis häntä, joka yli 40 vuotta sitten kääntyi onolatrian uskoon eikä ole vieläkään uskossaan horjunut tai siitä luopunut - luulen. Se onnistu vain jatkuvan harjoituksen kautta. Lisäksi aktiviteettien tulee olla sellaisia, että niistä voi samalla nauttia.

Lavatanssissa joutuu miellyttävän musiikin tahdissa koko ajan ottamaan tiettyjä askelkuvioita ja tekemään nopeita päätöksiä sekä vikkeliä pyörähdyksiä ja suunnanvaihtoja. Tämä harjaannuttaa muistia ja parantaa tasapainoa sekä on merkittävästi sosiaalisempaa kuin pelkkä yksitoikkoinen kävely.

Tanssipaikkoja kun on tullut kierreltyä muutoinkin kuin kaukaa, niin siellä tapaa yllättävän paljon vanhoja tuttuja juomaveikkoja. Kun muutaman vuoden on istunut takamuksensa puuduksiin vertaisryhmissä, niin tanssiterapia on kevyempi vaihtoehto elämässä jaksamiseen. Tiedä häntä sitten miten meidän tanssia harrastavien raukkojen käy, kun selitellään aikoinaan Pietarille tekosiamme — 'suo siellä, vetelä täällä', kuten Kekkonen pahojen kielten keksimän jutun mukaan vastasi Tabe Sliorin lähentelyviestiin.

Edellä oleva tuli mieleeni luettuani lehtikirjoituksen kardinaali Cavallari piispallisesta paimenkirjeestä, joka tähän mennessä on kaikkein jyrkin tuomio tangolle. Kirje manaa tangoa tulikivenkatkuisin ilmaisuin maan rakoon. Hän vertaa tangoa moraaliseen kataluuteen ja lisää, että se on inhottavuudessaan ja vastenmielisyydessään kaikkea sitä mitä vain paatunut ihminen voi kuvitella.

Ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka ovat menettäneet kaiken moraalinsa, voivat sitä sietää. Se on nykypäivämme häpeätahra. Se joka sitä harrastaa, tekee syntiä. Hän määräsi kaikkia kirkon paimenia eväämään synninpäästön niiltä, jotka ovat tanssineet tangoa ja jotka eivät pyhästi lupaa olla sitä tekemästä uudestaan vastaisuudessa.

Lähde New York Times Joten ei kai tässä ristiriitojen maailmassa voi kuin yhtyä Euripideen sanoihin: Tanssipaikoilla on hyvin usein aluksi tanssinopetusta, joka sisältyy lipun hintaan. Kun aloittelija tulee ensi kertaa suurin toivein tanssikurssille ja näkee kuinka varttuneemmat tekevät hienoja kuviosarjoja, niin hän mielessään ajattelee, että jos vielä joskus osaisi noin hienosti tanssia.

Menee vuosi ja tämä innokas ja osaava tanssija katselee huippuluokan kopteroijia ja huokaa, jospa vielä joskus osaisi tanssia tuolla tavalla. Kolmen vuoden kuluttua tästä tanssija huomaa olevansa huippuosaaja jopa kilpapuolella.

Hän näkee kuinka eräs vasta-alkaja tulee tanssipaikalla empien sisään ja ottaa arastellen tanssiotteen ja horjuvat ensi askeleensa. Tällöin huippuosaaja huokaa ja mielessään sanoo, että jospa vielä osaisi tanssia tuolla intohimolla. Moni daami on kyyneleet silmissä poistunut tanssitunnilta kesken kaiken eikä ole takaisin tullut.

Tämä aikakausi alkaa olla auttamatta taakse jäänyttä elämää. Varmaan olen täysin väärässä, kun minulle on tullut sellainen mielikuva, että mitä korkeammalla on kilpatanssipuolella ollut, kun on aloittanut opettajan uransa, sitä kriittisemmin hän suhtautuu opetettaviinsa.

Ehkä hänen omalle kohdalleen sattuneet tiukatkin palautteet matkan varrelta ovat turhina painolasteina. Kuitenkin sanoisin, että nykyään erityisesti nuorempi opettajapolvi suhtautuu äärettömän positiivisesti opetettaviinsa.

Tästä oli hyvänä esimerkkinä tv: Itselläni on ollut hyvä tuuri sen suhteen, että kaikki ne, joiden opetusta olen saanut nauttia, ovat panneet pääpainon tanssin innostuksen sytyttämiseen ja ylläpitämiseen.

Jorma Tulonen, eräs pitkäaikaisemmista opettajistani, on innostanut mm. Eduskunnan tanssikerholaisia lavatanssikulttuurin ymmärtämiseen ja siitä nauttimiseen. Kirjeen sulle kirjoitan ja kuorehen mä laitan oikein valokuvaniki. Näät mun siinä vasemmalla sontakuorman päällä ja ohjaksissa kelpo Miikin. Minkä tähren lährit sinne Amerikkahan töihin oon mä sitä ajatellut. Emmä ollut tarpeheksi rikkahaasta talosta ja osannut en olla hellu. Metallinen kaulaketju, jonka annoit mulle, putosi ja joutui hukkaan.

Tuokkolasta kuoli sitten viimeinenkin mulli ja muuta ei oo sattunutkaan. Kyynelistä kostehista kynttiläni sammuu kamarini akkunalla. Ekkö sinä voisi sitä sytyttämään tulla sillä rakkautesi valkialla. Mitä ne tuollaasetkin plaattialla tekkee, kyllähän sinne paremmatki tuppii: Kun ne sitten vielä hyppelöövätki kuin isoäiren vanha puolarukki.: Kyllä ne muaki sinne hyppelemähän veis' jos ne tietäis' että mull' on lehmä.

Vaan kun eivät tierä, niin ei myöskään vierä, pahaakos sen lehmällisen kerjää. Mä on tullu' suhun ja sä oot tullu' muhun ja pappani pani mut sua meinaamahan. Jollen mä sua saa, niin voi, voi Herran tähren kyllä se olis' äirellekkin paha. Menin luttihin maata ja jätin oven haata ja orottelin poikia perähäni. Aamulla heräsin ja yksin makasin, voi piru kun mun pisti nenähäni. Maikki Metsäkedon hyräilystä Ihmiset terapoivat itseään jatkuvasti musiikilla.

Hyvä musiikki panee mielemme kuvittelemaan liikettä eli hytkymään ja naputtamaan jalkaa tai sormea, koska musiikki stimuloi koordinaation ja liikkeen ajoitukseen liittyviä aivoalueita. Musiikki on ihmisen varhaisinta kommunikaatiota, ehkä puhettakin varhaisempaa, se säätelee primitiivisiä tunteita.

Mielimusiikki toimii aivojen rajuna ärsykkeenä, aktivoijana ja virittäjänä. Musiikkimakuun vaikuttaa merkittävästi se, millaiseen äänimaailmaan ihminen syntyy. Musiikkimaku voi silti kehittyä paljonkin kuuntelemalla. Musiikkilajeja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Ei siis ole pakko kuunnella Mozartia. Musiikkikulttuurin näkökulmasta hyvä musiikki on luovaa ja kekseliästä. Yksilön näkökulmasta hyvä musiikki on sitä, mistä hän nauttii.

Edellä olevat ajatukset olen poiminut Terhi Hautamäen kirjoituksesta Evita-lehden no. Lavatanssin harrastajana korostaisin vielä enemmän tanssin ja musiikin yhteenkuuluvuutta. Ainakin antiikin kreikassa musiikista, tanssista ja laulusta käytettiin samaa sanaa.

Terpsícore oli sen jumalatar tarkoittaen sanana: Ihminen kaipaa sellaista kulttuuria, jota pääsee itse tekemään. Keskivertosuomalaiselle tanssilava on se näyttämö, jossa itse kukin pääsee tyydyttämään esiintymistarvettaan. Pitää kuitenkin muistaa taiteilijan kultainen nyrkkisääntö, ettei näyttämöllä saa esiintyä.

Taiteilija, joka esiintyy ei nouse koskaan suuruuteen. Lavatanssi on vuoropuhelua tanssipartnerin kanssa. Jos siinä yrittää esiintyä muulle tanssiväelle, niin lopputuloksen voi helposti arvata. Tässä on samoja piirteitä kuin itseään kehuvissa hölösuisissa kavereissa, ei niiden seuraa kaipaa. He kehuvat itseään sellaisella höökillä, ettei toiset ehdi siihen väliin kehua ollenkaan itseään. Eihän siitä sellaisesta mitään tule.

Maassa on satoja tuhansia, joiden terveyden ja elämisen tasoa parantaisi ravaaminen lavatansseissa. Yhteiskunnan ja tiettyjen piirien kannalta on tärkeää, ettei sairauksia maasta hävitetä, vaan että niitä hoidetaan. Näin tietyt tuottoisat liiketoiminnat ja suuri paarialuokka maassa säilyvät.

Esimerkiksi tupakointi ja viinajuonti ovat mielisairauksia, tarkemmin sanottuna reaktioita lamaannuttavasta pelosta. Siksipä ne ovat sodan ja henkilökohtaisen laman oloissa niin suosittuja. Lavatanssi on sylikkäin tapahtuvaa liikettä.

Miehen ja naisen välistä vartaloiden avulla tapahtuvaa keskustelua ohjaa lähes synkkä ja ikävöivä musiikki. Se on makeaa surua. Tanssin aikana kaksi toisilleen vierasti tulee yhdeksi. Kaksi toisilleen vierasta saavat kuvitelmissaan kokea olevansa yksi kokonaisuus. Onko se tämä kaipaus, joka loppujen lopuksi tekee tanssista romanttisen. Vastakkaisen sukupuolen kaipaus ei ole pelkästään seksin puutteesta johtuvaa, vaikka siihen usein liittyy seksistä unelmointia.

Kaipaamme sellaista, jonka tajuamme vastakkaiseksi ja jonka kanssa voisimme muodostaa kokonaisuuden. Kuten kemiassa on opetettu, vastakkaisen varauksen omaavat ionit yhtyvät yhdeksi molekyyliksi.

Tekstiä on mukava lukea kuin piru raamattua. Tässä tapauksessa tanssinharrastaja vastaan musiikin kuuntelija. Itselle vieras musiikki voi ärsyttää, jos sitä kuulee taustalla. Musiikki herättää muistoja jopa vahvemmin kuin vanhat valokuvat. Se aktivoi elämäkerrallisen muistin ja käynnistää aivoissa mielen elokuvan. Tutkijat eivät tiedä miksi, ainoastaan miten se tapahtuu.

Musiikki osuu aivojen mantelitumakkeeseen, joka vastaanottaa kaikki aistitietomme ja jonka tehtävänä on tunnereaktioiden muistaminen ja käsittely. Vahva vaikutus on musiikilla, jonka ensikuulemiseen liittyy voimakkaita tunteita, ja muisto haalenee, jos kuulemme kappaleen monta kertaa. Esimerkiksi työpäivän jälkeen pistetään joku itselle sopiva kappale soimaan.

Hyvä musiikki panee mielemme kuvittelemaan liikettä eli hytkymään ja naputtamaan jalkaa tai sormea, koska musiikki stimuloi koordinaatioon ja liikkeen ajoitukseen liittyviä aivoalueita. Musiikki on ihmisen varhaisinta kommunikaatiota, ehkä puhettakin varhaisempaa, se osuu suoraan aivojen syvimpiin osiin, mielihyväkeskukseen, joka säätelee primitiivisiä tunteita. Esimerkiksi pareittain soittavien muusikoiden aivosähkökäyrät alkavat yhdenmukaistua heidän soittaessaan.

He siis kommunikoivat keskenään tiedostamattaan. Sama koskee todennäköisesti yhteislaulua. Laulaminen puolestaan kehittyy laulamalla. Yhteisön koossa pitämistä ja parinvalintaa on pidetty jopa musiikin perimmäisenä biologisena tarkoituksena. Siten musikaalisuus on ihmisen luontainen ominaisuus. Toiset kuuntelevat musiikkia vasemmalla toiset oikealla aivopuoliskolla tai sitten molemmilla. On vaikea todistaa, että erot olisivat synnynnäisiä.

Hän pitää samanlaisesta, kunnes kehittää oman makunsa, jolloin musiikista tulee samalla tapa erottua vanhemmista. Jo vastasyntynyt tunnistaa vaistomaisesti musiikkikulttuurinsa tyypilliset sävelasteikot ja vierastaa riitasointuja. Ihminen lukkiutuu jo ennen kouluikää tiettyyn ääniympäristöön, ja aivojen kuulojärjestelmä käsittelee muunlaista musiikkia siitä käsin.

Musiikkimaku voi silti kehittyä paljonkin kuuntelemalla tietoisesti, jolloin samalla kuuloalueet saavat jumppaa. Aivojen mielihyväkeskuksia hellii musiikki, jossa on ihanteellinen yhdistelmä toistoa ja hienovaraista muuntelua sekä yllätyksiä.

Siis sopivasti jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua. Atonaalinen taidemusiikki on suurelle osalle ihmisistä epävireistä möykkää, pelkkiä yllätyksiä ja ilman säännönmukaisuuksia. Musiikki stimuloi aivoja, mutta nykykäsityksen mukaan musiikkilajeja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Paholaisen sointu, vähennetty kvintti eli tritonus oli keskiajan kirkkomusiikissa kielletty. Kyseinen sointu löytyy mm. West Side Storyn Mariasta ja Simpsonien tunnarin alkusävelestä.

Sellainen mielikuva jäi, että näissä varhaistansseissa käy lähinnä eläkeläiset eli köpöttelevä väki. Varsinkin pisti silmääni, että miesten keski-ikä oli noin 10 — 20 vuotta naisia korkeampi ja vastaavasti naisten tanssitaito merkittävästi miehiä parempi. Vain yhden taitavan vanhemman miestanssijan näin koko matkan aikana ja sentään kävimme 25 kertaa milongoissa. Myöhäisiin tangotansseihin nuoriso valuu tuossa puolenyön aikaan ja nujuavat ensin pöydissä juomansa ääressä pari tuntia ennen kuin pääsevät vauhtiin.

Valitettavasti en ollut näkemässä kolmen aikaan aamulla, miten väki vetää tangoa tunteella. Jos ilkeä olisin, niin väittäisin, että tango väestöpohjaan nähden on suhteellisen vähän harrastettu asia tavallisten nuorten keskuudessa. Se ketkä tangoa tanssivat vähän riippuu siitä keneltä kysyy. Buenos Airesin miljoonaiseen porukkaan mahtuu jo melkoinen määrä ammattilaisia, joille aika monelle tarjoutuu työtilaisuuksia tangoshow'n piirissä. Sain sen käsityksen, että tämän metropolin alueella pyörii kymmenittäin enempi pieniä tangoryhmiä, joten erilaisia tangoesityksiä löytyy joka illalle.

Nämä esitykset on tarkoitettu ennen muuta turisteille. Hinnatkin ovat sen mukaiset, ettei paikallisella palkkatasolla joka ilta istuta tangoravintolassa pihvin ääressä ja hihkuta bravoota paikallisille tangovirtuooseille. En laskenut mutta arvaan, että varsinaisia tanssipaikkoja Buenos Airesissa on selkeästi alle , enkä ihmettelisi, vaikka todellinen luku olisi alle Lähes poikkeuksetta elävä musiikki puuttui ja pelkästään melodiatonta, hakkaavaa nuevo tangoa itkunsekaisen miehen äänellä laulettuna kuuli joka paikassa pitkin iltaa.

Vain tangoesityksissä kuuli sellaista tangoa, jota olin tottunut pitämään hyvänä argentiinalaisena tangona. Se vähä mitä näin vanhemman porukan muuta kuin tangoa tanssivan, oli pettymys. Eivät he osaa muita tansseja oikeastaan ollenkaan, mitä nyt paikallisia kansantanhuja. Eipä silti ei siellä myöskään juuri missään muuta soiteta kuin tangoa, milongaa ja tango valssia. Ai niin otsakkeen aiheesta piti kirjoittaa. Käyttäisin aikani ja rahani yksityisillä tangotunneilla. Opettajia löytyy joka lähtöön.

Monelle suomalaiselle tuttu lienee Tango Pasiónista Los Ocampo www. Vaikkapa yhtenä opettajina voisivat olla he. Nyt emme ottaneet heihin yhteyttä, koska arvelimme, etteivät he olisi päästäneet meitä irti ennen kuin lentokentällä, emmekä halunneet olla heille pitkänä riippana. Kuulin, että facebookissa oli tilaisuutta puitu ja ehkä sen vuoksi varsinkin evästettyä nuorta väkeä oli runsaasti paikalla.

Black Box BB on talon eteläpäässä Postitalon suunnalla alakerrassa. Pää- eli narikka-aulasta kävellään miesten wc: Alhaalla on myös vartioimaton narikka. Ensivaikutelmat tilasta eivät minun kohdallani olleet huonot mutta eivät mitenkään loistavatkaan. Lattia muistutti enempi vesivanerin kääntöpuolta, mikä ei minun tossuilleni ollut mahdoton juttu.

Tanssialueen pinta-alaa en laskenut, mutta veikkaisin yli neliön. Vahtimestari avasi ovet kello Ensimmäisen ja viimeisen setin aikana mahtui aika hyvin tanssimaan, mutta keskimmäinen oli vähän ahtaan oloinen. Väliajoilla väki häädettiin käytävään, koska ilma loppui ja piti saada vahvaa tuuletusta aikaan.

Vain yksi pyörtyi hapen puutteeseen ja häntä virvoiteltiin sitten verhon takana. Ei ainakaan sen vuoksi talo voi ylenkatsoa lavatansseja, etteikö sinne tanssijoita löytyisi. Silmääni pisti myös se, että paikalla oli tavattoman paljon sellaista nuorta ja erittäin tanssitaitosta väkeä, jota en ollut tavannut muilla tanssipaikoilla.

Eli potentiaalia alueelta löytyy. Toivotaan, että lavatanssin puolustajia myös Helsingin päättäjistä löytyy, jotta Silmun kaatamisen jälkeen edes vähän tavalliset tallaajat voivat päästä nauttimaan verovaroin maksetusta kulttuurista eikä pelkästään korkeakulttuuri ole etuoikeutetussa asemassa. Kun vielä ukulella vahvistettu Martti Metsäkedon tanssiorkesteri vastasi soitosta, niin jokainen tietää, että musiikin suhteen on vaikea olla kverulantti.

Tiedossani on, että vain yksi lahtelainen mieshenkilö seuralaisensa kanssa salakavalasti livistivät toisen setin jälkeen Wanhan tanssikellariin Sinitaivaan perään.

Lähitanssit Musiikkitalon Black Boxissa pääaulasta alakertaan 8. Musiikkitalon ensimmäisessä paritanssi-illassa esiintyy Martti Metsäkedon tanssiorkesteri. Tapahtuman tarjoaa Suomen Muusikkojen Liitto ry Vapaa pääsy. Tässä on viehättävää se, että Musiikkitalo on ottanut huomioon myös pupulaarikulttuurin tarpeet.

Vahvaa huhua sille, ettei kyseisessä talossa tanssimusiikkia kuule, on nyt joutumassa häpeään. Mielenkiintoista orkesterin valinnassa on se, että kunnian olla ensimmäisenä on saanut orkesteri, joka soittaa lähes ainoana ns.

Kuuluisammatkin tanssilavojen kassamagneetit tahtovat vetää radioiskelmää ja 'kauniita kappaleita uudelta levyltään', joilla ei aina tahdo olla mitään tekemistä lavatanssin kanssa.

Synnynnäisenä kyynikkona mieleen lirahti ensimmäisenä, että jokin vaikutus tuolla nykyisen kulttuuriministerin nuivuudella korkeakulttuuriin saattaa olla, kun tällaista kansankulttuuria päästetään Musiikkitalon seinien sisälle.

Eräs pääkaupungissa ilmestyvä maan suurin päivälehti kirjoittaa tänään Taitaapi keisari olla vähissä vaatteissa, sanotaan mitä sanotaan. Tulee mieleen viime vuosikymmeniltä tietty silloinen sosialistinen valtio, jossa karjalle ei kannattanut syöttää rehuviljaa vaan sen sijaan leipää, koska tuetun leivän kilohinta oli huomattavasti alempi kuin rehuviljan.

Eliittikulttuurin tarjonnassa on vähän samoja piirteitä. Vuosikymmenien ajan opiskelijoita on yritetty vieroittaa pois populaarikulttista, kuten tanssilavoilta, jotta he tottuisivat eliittikulttuurin suurkuluttajiksi. Menestys ei ole ollut kovin vakuuttavaa. Arveluttavaa tämä on siinä mielessä, että toiset kulttuurit asetetaan eriarvoiseen asemaan. Kuka muu kuin Ralf Gothóni pystyy sanomaan, että esimerkiksi heavyrock ei ole kulttuuria, vaan se edustaa 'tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa' HS.

Liekö nykyisen kulttuuri- ja urheiluministerin nuivuuden ansiota, että Musiikkitalo on julistanut Sibeliuksen syntymäpäivän 8. Viehättävää on se, että Musiikkitalo on ottanut näin huomioon myös pupulaarikulttuurin tarpeet. Vahvaa huhua sille, ettei kyseisessä talossa tanssimusiikkia kuule, on nyt siis joutumassa häpeään. Mielenkiintoista orkesterin valinnassa puolestaan on se, että kunnian olla ensimmäisenä on saanut orkesteri, joka soittaa lähes ainoana ns.

Kuuluisammatkin tanssilavojen kassamagneetit tahtovat vetää radioiskelmää ja "kauniita kappaleita uudelta levyltään", joilla ei aina tahdo olla mitään tekemistä lavatanssin kanssa. Miksi joskus on 'perhosia vatsassa'? Vatsa on meidän 'toiset aivot'. Pohjoisamerikkalaiset tutkijat ovat osoittaneet, että ne miljoona solua, jotka ahertavat ruuansulatusjärjestelmässämme, toimivat toissijaisten aivojen tavoin kontrolloiden monia sellaisia elintoimintojamme, joilla on yhteys mm.

Ruuansulatusjärjestelmämme hermoratojen kautta 'ajattelevat' aivomme saavat runsaasti informaatiota. Tutkimusten mukaan monet voimakkaat tunteemme ovat lähtöisin vatsasta. Esimerkiksi vaaratilanteet saavat aikaan vatsan kouristuksia ja suoliston möyryämään, samoin hetket ennen vaikeaa koetta tai ihastuksen tullessa lähietäisyydelle. Kaikki ne tapahtumat, jotka olemme kokeneet tai nähneet jäävät tiedostamattomaan muistiimme, josta vähitellen on syntynyt valtava tietopankki, josta tilanteen mukaan tuntemukset 'vatsan perhosina' pulpahtavat esiin, oli sitten kyse rakastumisesta ensi silmäyksellä tai pitemmällä aikajänteellä.

Menettävätkö naiset synnytyksen jälkeen herkkyytensä? Jos synnytyksessä alapää on liian ahdas, on emättimen aluetta pakko operoida, minkä vuoksi lähes aina sinne jää pysyvää arpikudosta. Häpyhuulille ei synnytyksessä koidu vahinkoa, joten synnytyksellä ei ole vaikutusta myöhempään seksin harjoittamiseen.

Se tiedetään, että äidinmaidon tuottamisen kannalta tärkeä prolaktiini vähentää imetyksen aikana sukupuolisia haluja. Voiko nainen saada orgasmin pelkästään rintojen koskettelusta? Se ei ole vain mahdollista vaan melko yleistä. Miehille naisen rinnat ovat tärkeimmät katseen vangitsijat, seuraavaksi tulevat pakarat. Mikä on viikon paras päivä harrastaa seksiä? London School of Ecomicsin tutkijoiden mukaan torstai on viikon paras päivä seksuaalisten suhteiden hoitamiseen.

Koska tällöin sekä miehen että naisen hormonitasot ovat synkronissa. Syynä tähän on solujen sisäinen 24 tunnin biologinen kellomme.

Asiaa on tutkittu mm. Tämä tarkoittaa myös sitä, että säätämällä biologista kelloasi hiukan aikaisemmalle torstaiaamuna, jolloin testostreni- ja estrogeenitasot ovat noin 5-kertaisia muihin päiviin nähden, saatat lähteä kotoasi töihin paljon onnellisempana.

Miksi suudellessamme taivutamme päätämme oikealle? Sikiöt ja vastasyntyneet pyrkivät nukkumaan siten, että kaula kiertyy oikealle. Tästä seuraa, että totumme pitämään tätä puolta sopivampana hyväilylle. Miksi jotkut kiihottuvat seksuaalisesti vaaratilanteessa. Jotkut ihmiset näyttävät olevan addikteja adrenaliinille, joka tuottaa kemiallisesti samanlaisia tuntemuksia kuin mitä orgasmi saa aikaan.

Lisäksi adrenaliini nostaa dopamiinitasoa keskushermostossa, mistä seuraa hyvän olon tunne. Viitteitä siltä, että vaaratilanteessa rakastavaisten kromosomissa 11 geenin DRD4: Tämä voi olla syynä siihen, että etsiydytään vaaratilanteisiin suuremman tyydytyksen saavuttamiseksi. Voiko mies saada orgasmin ilman siemensyöksyä?

Tavallisesti sitä sanotaan takaperoiseksi eli sisäiseksi siemensyöksyksi. Monimutkainen lihaksiston liikesarjan vuoksi tällöin siemenneste ohjautuu virtsarakkoon, josta se sitten aikanaan tulee virtsan mukana ulos.

Jotkut miehet pystyvät harjaantumaan tässä niin, että halutessaan ohjaavat siemensyöksyn virtsarakkoon. Itämailla tällaisen tantrahierontaan liittyvän taidon opettelu ei ole kovin harvinaista. Kiinassa tätä tapaa on käytetty ehkäisymenetelmänä siten, että penistä puristetaan sen juuresta niin kovaa, ettei siemensyöksy pääse purkautumaan ulospäin.

Jos tämä virtsarakkoon suuntautuva siemensyöksy on spontaania, voi se olla merkki diabeteksesta tai eturauhasen operointitarpeesta. Montako peräkkäistä orgasmia voi saada? Kalifornialaisessa avioliitto- ja seksineuvontakeskuksessa tutkittiin henkilön kohdalla yhteensä 10 tunnin ajan orgasmia ja sen kestoa. Eräs nainen sai ennätykseksi peräkkäistä orgasmia saman aktin aikana. Tehokkain miespuolinen ylti 16 kertaan. Päinvastoin saamme siitä nautintoa, se on hyvä tapa tutustua itseensä ja laukaista kertyneitä jännityksiä.

Sillä voi myös auttaa intiimissä parisuhteessa toinen toistaan. Vaikka kukaan ei ole näkemässä saatamme kiihottua seksuaalisesti itsestään ilman estoja ja häpeää.

Silloin ajattelemme sitä, mistä pidämme, mikä tuntuu hyvältä ja minkä me tavallisesti lakanoiden välissä jaamme kumppanimme kanssa. Tämä merkitsee samalla sitä, että itsetyydytys voi parantaa asenteitamme rakastettuumme. Vastaako yhdyntä rasittavuudeltaan kilpaurheilua?

Ensimmäiset oireet seksuaalisesta kiihottumisesta ilmenevät siten, että sydän alkaa sykkiä 90 — kertaa minuutissa. Vähän ennen orgasmia se lyö noin ja kliimaksissa kertaa minuutissa. Säännöllinen sukupuolisuhteiden harjoittaminen pitää kunnossa monia elimistön osia, ei pelkästään sydäntä. Esimerkiksi hengitystiheys koitoksen aikana kasvaa 3-kertaiseksi normaalista. Tähän ei aina välttämättä ylletä edes kaikessa kilpaurheilussa. Sen lisäksi seksin harjoittamisessa samoin kuin urheilussa aivoissa erittyy endorfiinejä, jotka saavat aikaan euforisen olon kannustaen pitämään yllä rasitusta.

Koveneeko 'sarvi' iän myötä? Erektio heikkenee vanhetessa, kun paisuvaisessa kuitumisen sidekudoksen määrä kasvaa ja tämä syrjäyttää huokoskudoksen. Tämä prosessi alkaa jo 30 — 40 vuoden iässä ja sen seurauksena penis menettää elastisuuttaan ja laajentumiskykyään. Myös välilihana alueella verisuonten rakenne saattaa vaurioitua, mikä aiheuttaa verenkierron pienenemistä ollen yleinen syy erektion heikkenemiseen.

Myös laskimosuonten supistuskyvyn väheneminen on on merkittävä osasyy erektion menettämiseen. Tämä kysymys ei tunnu jättävän ihmiskuntaa milloinkaan rauhaan. Tutkija ja tiedemies Alfred Kinsey on paneutunut tähän asiaan ja tehnyt suurelle joukolle vapaaehtoisia asiaankuuluvia mittauksia.

Vastavasti ohuimman ympärysmitta keskikohdalta mitattuna oli 3,8 cm ja paksuimman 17,2 cm. Todettakoon, että murrosässä erektiossa jäykkyys ja koko on suuremmillaan ja siitä se sitten iän saatossa rapistuu. Laajemmat tutkimukset ovat tuoneet koko maapalloa koskevaa tietoa, jota kuvaa tämän linkin kartta.

Voidaan myös todeta, että kirjallisuus tuntee mainintoja Kinseyn tuloksia pienemmistä peniksistä, mutta ilmeisesti kyseisissä tapauksissa synnynnäiset kasvuhäiriöt ovat olleet syinä. Mitä naisen sisällä tapahtuu, kun hän näkee miehen josta pitää? Tällöin naisen elimistössä tapahtuvat muutokset ovat nopeita ja monimutkaisia ja prosessiin osallistuvat monet elimistön järjestelmät.

Näkö- ja joskus myös hajuaisti antavat naisen aivoille hälytyksen, että näköpiirissä on 'mielenkiintoinen kohde'. Tahdosta riippumaton vegetatiivinen järjestelmä lähettää käskyn lisämunuaisille erittää lisää adrenaliinihormonia, joka lisää sydämen sykettä, laajentaa keuhkoputkia, lisää verenpainetta ja kiihdyttää keskushermostoa.

Kaikki naiselliset järjestelmät virittyvät maksimaaliseen valmiustilaan. Hypotalamuksessa oleva hormonitoimintaa säätelevä keskus lähettää suuren määrän erilaisia käskyjä neuronien välityksellä saaden aikaan estrogeenien erittymistä. Emätin kostuu ja hikirauhaset alkavat toimia täydellä teholla. Näiden tuoksujen avulla nainen pyrkii kiinnittämään miehen huomion ja houkuttelemaan tätä.

Esimerkiksi hajuvesiteollisuus matkii tätä prosessia. Aivoissa rauhoittavan serotoniini- ja unettavan melatoniinihormonin erittyminen hidastuu. Samalla endorfiinin tuotanto kiihtyy, mikä tekee euforisen olon ja saa kaiken tuntumaan naisesta 'ruusuiselta'. Ruokahalukeskus ei viestitä nälän tunnetta, vaikka asianomainen olisi ollut useita tunteja syömättä mitään.

Voiko mies halutessaan estää erektionsa? Vapaaehtoistutkimukset osoittavat, että seksuaalisti kiihottavia kuvia näytettäessä jokainen koehenkilöistä sai erektion, vaikka pyrki mielessään tätä välttämään. Siten vanha sanonta 'kyrvällä on oma tahtonsa' pitää edelleen paikkansa.

Peniksen erektiota säätelee aivojen nautintokeskus tai yhtä aikaa kaksi eri keskusta selkäytimen myötävaikutuksella. Kun ajattelemme jotain henkilöä, jota kohtaan tunnemme seksuaalista vetovoimaa, kiihottuvat tietyt vegetatiivisen hermojärjestelmämme omasta tahdosta riippumattomat osat ja lantioalueen verenkierto kiihtyy. Se saa aikaan myös, että veren määrä peniksessä kasvaa jopa kertaisesti. Tämä veri kertyy peniksen paisuvaisen sienimäisiin ontelorakenteisiin lisäten niiden tilavuutta.

Samaan aikaan laskimosuonet supistuvat hidastaen poistuvaa veren virtausta, jolloin verenpaine onteloissa kasvaa saaden aikaan peniksen koon merkittävän kasvun ja jäykistymisen. Kuten miehet ja pornoteollisuus hyvin tietävät, erektio ei synny pelkästään silloin, kun nainen kiihottaa miestä fyysisesti, vaan sen saa aikaan myös kuvan katselu tai pelkkä kiihottava muisto intiimistä hetkestä.

Miksi erektiossa joillakin miehillä penis käyristyy tai kaartuu? Tästä ei tarvitse olla huolissaan, ellei siitä ole haittaa seksin harjoittamisessa. Tämä useimmiten on synnynnäinen sairaus, joka on nimetty Ludvig XV: Yleensä, jos se on kehittyäkseen, se kehittyy vasta myöhemmällä aikuisiällä. Käyristyminen johtuu joustamattoman arpikudoksen muodostumisesta paisuvaisen ontelorakenteisiin. Sen vuoksi joillakin miehillä erektiossa penis käyristyy uskomattoman paljon.

Kirurginen toimenpide on ainoa lääke, jolla tästä vaivasta pääsee eroon. Tiede sanoo että on. Sen lisäksi, että 30 eri lihasta saa suutelemisessa harjaannusta, usein toistuvat suutelemiset lisäävät itsetuntoa ja parantavat verenkiertoa. Amerikkalaiset tutkijat tietävät kertoa, että suutelemista harrastavat ihmiset elävät keskimäärin useita vuosia kauemmin kuin sitä harrastamattomat ja sen lisäksi he potevat vähemmän erilaisia särkyjä tai saavat erilaisia kohtauksia.

Tämä voi johtua siitä, että suuteleminen saa aikaan monien hormonien lisäerittymistä, jolla on särkyä lieventäviä vaikutuksia ja jotka vahvistavat elimistön puolustuskykyä. Klassinen kielisuudelma eli 'tulisuudelma' saa sydämen tykyttämään kaksi kertaa tavallista nopeammin ja verenpaine nousee kohisten. Aistit sumenevat ja näyttää usein siltä, että suutelun aikana osapuolet ovat sokeita ja kuuroja.

Miksi miehillä on aamuerektio? Tämä johtuu siitä, että yöllä nukkuessa virtsarakko täyttyy aiheuttaen alavatsan laskimosuonten ahtaumaa, jolloin veren purkautuminen sydämeen heikkenee ja peniksen paisuvaiseen kertyy purkautumatonta verta.

Ilmiö on sama sukupuolisen kiihottumisen aikana, mutta aamuerektioon ei liity sukupuolihaluja. Aamuerektio osoittaa, ettei mies ole impotentti ainakaan fyysisesti, vaan jos näitä ongelmia on, niin ne johtuvat ujoudesta tai psyykkisistä syistä.

Tavallisesti ei, mutta on oltava varovainen mm. Ajon aikana kivekset ovat alttiina satulan aiheuttamalle tärinälle ja iskuille. Kilpapyörien satulat ovat tavattoman kovia ja voivat häiritä sukupuolielinten verenkiertoa ja kuoppaisilla teillä tärinä välittyy entistä kovempana niihin. On suositeltavaa nousta satulasta polkimien varaan ainakin puolen tunnin välein. Voiko nainen olla impotentti?

Kaikilla naisilla on sama ominaisuus, heiltä puuttuu klitoriksen turpoamiskyky. Kuten peniksen erektiohäiriössä, tämä ei estä naista osallistumaan passiivisena osapuolena yhdyntään, mutta se kyllä vaikeuttaa seksuaalisen nautinnon saamista.

Väkeä oli kuin ylösnousemuksessa. Loppuehtoosta parkkipaikkoja taisi olla jaossa enää hautuumaan syrjässä. Pekka Niskan Pojat näyttivät ottaneen tai saaneen lämmittelijän roolin ja aloittivat iltasoiton. Hiukan ahtaan oloista oli, kun akvaarion ovi oli suljettuna vielä siinä vaiheessa, vaikka sitä jo silloin tällöin hiukan raoteltiinkin.

Monella muulla tanssipaikalla ei olisi tullut tanssimisesta mitään illan väkitiheydellä, mutta sen verran taitavaa ja toiset huomioon ottavaa porukka oli, jotta hyppimään pystyi suhteellisen mukavasti. Tähtiorkesterin kohdalla soittava eli toisen setin aloitti Helminauha, joka minulle oli uusi tuttavuus. Pitkin katsein seurailimme kotiristin kanssa, kun nuoria poikia lappoi soittimiensa taakse.

Taisi siinä vilahtaa ajatus mennä tämän setin ajaksi kahvion puolelle hakemaan lisävoimia PNP: Jäimme kuitenkin kuuntelemaan ensimmäiset kappaleet. Jälleen kerran pitää tunnustaa, että ennakkoasenne oli täysin pielessä.

Vuosiin en ole kuullut nuoren uuden orkesterin soittaneen niin hyvää tanssimusiikkia, mitä Helminauha soitti. Kaiken lisäksi se soitti hyvin koko illan ei vain ensimmäisiä kappaleita. Triolit ja hitaat valssit olivat lähes samaa tasoa kuin Hugo Strasserilla erona vain, että Helminauhalla oli myös loistava solisti. Vankkumaton mielipiteeni lienee, että nuo pojat ovat kuumaa kamaa ensi suven lavamarkkinoilla. Ehkä tämän ensihuuman vuoksi PNP: Tilanteesta teki jännittävän se, kun Helminauhaa pää mittaamaan toisella hyvällä orkesterilla eli PNP: Jos sokkotestiin olisin joutunut, en pitäisi mahdottomana, että olisin pistänyt Helminauhan ykköseksi ja sitten vasta PNP.

Muistutan kuitenkin, etten ymmärrä varsinaisesta musiikista mitään ja kuuntelen sitä jaloillani eli miten se sopii minulle tuttuihin tanssiliikkeisiin niin rytmisesti kuin melodisesti. Kiitokset Sarille ja koko Pavin henkilökunnalle uhrautuvasta työstänne meidän ja koko tanssikulttuurin eteen. Ilman teitä mielialamme huolto ja ylläpito olisi kokonaan tablettien varassa. Pienenä loppukaneettina vielä, että monet puhujat saisivat ottaa oppia Sarin kiitospuheesta: Onko joillakin naisilla "hotdog"-lihaksisto?

Monille "hotdog"-ilmaisu sukupuoliyhteyteen liittyen lienee tuntematon, mutta sitä käytetään puhuttaessa naisen lantiopohjan, tarkemmin välilihan perineum ja emättimen alueiden, tahdosta riippumattomista supistuksista naisen orgasmin aikana. Kuukausien harjoittelun tuloksena jotkut naiset voivat saada näitä supistuksia aikaan tahdonvaraisesti. Kun yhdynnän aikana ollaan hetki liikkumattomassa tilassa, miehestä voi tuntua kuin hänen penistään nuoltaisi.

Väitetään, että tällaista kykyä tavataan erityisesti itämaisilla naisilla. Kaikki naiset eivät suinkaan pysty tällaista kykyä saavuttamaan, vaikka he kuinka harjoittelisivat lantiopohjan lihaksistoaan.

On olemassa erilaisia harjoitusohjelmia, joiden avulla näiden lihasten jännitysvoimaa voidaan jopa kertaistaa muutaman kuukauden harjoittelulla. Rakastuminen - onko se sairaus? On totta, että rakastuneilla ihmisillä on samanlaisia oireita kuin pakkomielteistä kärsivillä sairailla. Molemmilla on alhainen serotoniinitaso, minkä vuoksi neuronit välittävät huonosti hermoimpulsseja.

Alhainen serotoniinitaso voi aiheuttaa aggressiivisuutta ja järjettömiä tekoja. Pisan yliopiston tutkijoiden mukaan, rakastuminen ja mielenterveyshäiriöt, ovat patologisesti samanlaisia mitä tulee niiden aiheuttamiin rakenteellisiin ja kemiallisiin muutoksiin aivoissa. Kummassakin tapauksessa ne ottavat uhrilta samat aivoalueet hallintaansa.

Miksi sydän lyö kovemmin ollessamme kiihtyneitä tai rakastuneita? Mekanismi on hyvin samanlainen kuin, jos olemme peloissamme. Sydän jyskyttää, polvet ovat hervottomia, suuta kuivaa ja vatsassa kiertää. Kaikki tämä johtuu vegetatiivisesta hermostosta, joka ohjaa tahdosta riippumattomia elintoimintojamme, kuten hengitystä ja sydämen lyöntitiheyttä.

Kun aivomme saavat viestin jostakin uhasta tai kun rakkaushalut johonkin kohteeseen iskevät päälle, se laukaisee sarjan reaktioita, jotka pistävät elimistömme maksimaaliseen reaktiovalmiuteen. Hälytys menee aivojen hypotalamukseen, joka silmänräpäyksessä erittää stressihormoneja, erityisesti adrenaliinia.

Samaan aikaan hermoratoja pitkin sydämeen käsky, jotta sen tulee olla valmiina kaikkeen mahdolliseen. Onko rakastuminen terveydelle hyväksi? Kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että pariskunnan väliset hellät suhteet ja aktiivinen sukupuolielämä edistävät terveyttä. Tämä johtuu useammastakin syystä.

Ensinnäkin seksuaalinen kiihottuminen lisää oksitosiinihormonin erittymistä, mistä puolestaan seuraa tiedostamaton kumppanin tarpeiden tyydyttäminen ja se herättää lämpimiä tunteita toista kohtaan.

Seksi laukaisee stressiä ja lisää onnen täyttymystä ja nautintoa. Tämän saavat aikaan lisääntyneet endorfiinit, jotka tunnetaan myös 'onnellisuushormonien' nimellä, vaikka ne eivät ole varsinaisia hormoneita, vaan sisäisesti tuotettuja opioideja opiaatteja. Ne aiheuttavat aivoissa ekstaasin, unen ja hyvänolon tapaisia tuntemuksia.

Laaja 90 henkilön amerikkalainen tutkimus osoittaa, että oksitosiini ja endorfiinit lisäävät elimistömme vastustuskykyä erilaisiin sairauksiin. Sukupuoliyhdynnän aikana vapautuu typpimonoksidia, mikä lisää sukupuolielinten verenkiertoa ja sitä kautta pienentää miehillä esimerkiksi prostatasairauksien syntymisriskiä.

Kaiken kaikkiaan seksuaalisesti aktiiviset ihmiset sairastavat vähemmän, ovat sosiaalisempia ja luonteeltaan tasapainoisempia sekä nauttivat elämästään muita enemmän. Valitettavasti rakkaudessa kaikki ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Siihen liittyy niin positiivisia kuin negatiivisiakin tunteita kuten hurmiota, juhlamieltä, raivoa, inhoa ja torjuntaa.

Rakastuminen saattaa olla kehittynyt sen vuoksi. Että suuri osa ihmisistä ja tietyistä eläimistä on päättänyt keskittyä yhteen säästääkseen tälle kaiken energiansa ja huomionsa.

Näin elämisen olosuhteet ja eloonjäämisen mahdollisuudet paranevat. Paradoksaalista on, että kohdatessamme uuden halujemme kohteen, pitää meidän rakastua jälleen ja vielä edellistä kertaa voimakkaammin. Tästä seuraa samanlaista paniikkia kuin ainakin nisäkkäillä nuoren jälkeläisen vieroitus äidin helmoista tulemaan toimeen omin voimin. Tällöin rakkaus saattaa muuttua vihaksi ja inhoksi, koska aivojen palkitsemisalueet ovat läheisesti sidoksissa aivojen alueeseen, jossa käsitellään raivoa.

Vielä on syytä huomata, että erotessaan rakastuneet yleensä taipuvat kohtaloonsa ja vaipuvat ehkä pitkäksikin aikaa masennukseen ja epätoivoon. Nämä negatiiviset tunteet voivat saada aikaan pakonomaista ahdistusta ja psykopaattien tapauksessa jopa rakkaampansa tappamisen. Joissakin henkilöissä rakkaus saattaa nostaa esiin paljon suurempia ja kohtalokkaista piirteitä, mitä tavallinen ihminen ihminen ei yksinkertaisesti pysty kuvittelemaan.

Näyttää siltä, että parisuhteen onnistumista on erittäin vaikea etukäteen ennustaa, mutta tutkimukset antavat vahvoja viitteitä siitä, että geneettisten selvitysten avulla eron ennustettavuutta voidaan lisätä. Tätä varten on kehitetty erilaisia matemaattisia mallejakin, jotka ehkä havainnollistavat asiaa, mutta joiden tarkkuus on korkeintaan se, kuinka päteviä ovat lähtöarvot. Rakaudella on erilaisia muotoja, mutta todennäköisesti niillä on yksi yhteinen kehityspiirre, jota tiede yhä edelleen on etsimässä.

Äidinrakkaus on hyvä lähtökohta. Se on biologinen tunne aistiin verrattavissa. Eläimillä, jotka auttavat jälkeläisiään säilymään hengissä, vanhempien yhteiselo on olennainen osa arkipäivää, jolloin myös geenit siirretään seuraavalle sukupolvelle. Oksitosiinilla on tärkeä osa siinä prosessissa, jossa äidin ja lapsen välille kehittyvät kiinteät siteet.

Toinen hormoni, prolaktiini, luo valmiuksia äidille ja isälle vanhemmuuteen. Äidinrakkaus poikkeaa nisäkkäillä naaraan ja uroksen välisestä rakkaudesta.

Peltohiirillä on vain yksi seksikumppani, mutta vasopresiinihormonin tuottamiseen liittyvä pieni geenimuutos tekee tästä eläimestä seksihurjastelijan. Oli rakkauden alkuperä mikä tahansa, niin romanttisen rakkauden tarkoituksena on ollut ja on saada aikaan onnellisuuden ja täydellisyyden tuntemusta.

Rakkauden siteet eivät rajoitu yksinomaan miehen ja naisen välille, myös homoseksuaalinen suhde voi ylläpitää lujiakin sosiaalisia siteitä. Kun kohdallemme osuu todellinen rakkaus, on tehtävä päätös syvällisemmästä kumppanuudesta.

Päätöksen tekoon vaikuttavat monet toivotut ja epätoivotut tekijät. Oleellisia tekijöitä ovat mm. Naiset etsivät puolisokseen, pitkää ja hyvän näköistä maskuliinikasvoista miestä, joka on rikas ja korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa. Miehet arvostavat nuoria, hedelmällisiä, ei liian pitkiä ja kapeavyötäröisiä naisia.

Muut tekijät ovat epäoleellisempia. Ihmiset tuntevat vetovoimaa sellaisia kohtaan, jotka muistuttavat heitä itseään tai heidän vanhempiaan.

Vetovoimaa antaa se, että henkilöillä on keskenään erilaiset molekyyliyhdisteet immuunijärjestelmissään MHC. Se kuuluu jokseenkin näin: Olette tai ette ole huomanneet, kulttuuritekojen numerot pomppivat täällä taas sikin sokin miten sattuu. En yritä huijata, siksi ei numeroita puutu välistä. Nyt olen päättänyt antaa olla. Kirjanpito niistä on olemassa ja julkaisen listan puuttuvista jossain vaiheessa ennen vuoden loppua, mutta tästä eteenpäin bloggaan suosiolla vain niistä, joista jaksan.

Valitsin päivän teemaksi ns. Teininä en olisi hillinnyt itseäni näin hyvin, vaan olisin oikeasti kirjoittanut sanan jota ajattelin. Elämäni seinäruusuna -kirjan Charlien syy maailmantuskaan ei tosin ole selvä. Oikeastaan vaikuttaa siltä, että hän potee nimenomaan teineille tyypillistä maailmantuskaa, mikä ei kuten yleensä ilmene vihaisuutena, vaan pikemminkin surullisuutena. Nopeasti kuitenkin selviää, että Charlie on ollut tuskainen ja surullisuuteen taipuvainen melkeinpä aina - ja koska olen itse sellainen vieläkin, samaistuin tämän hahmoon ja aloin jo epäillä, että edustamme jotain herkempää lajia kuin muut ihmiset.

Charlie on ulkopuolinen, sivullinen, sellainen tyyppi joka mieluummin katselee elämää sivusta kuin osallistuu siihen. Kirjan alussa hän aloittaa lukion ja alkaa kirjoittaa kirjeitä "ystävälle", jollekin tyypille, jonka henkilöllisyys ei tarkalleen ottaen selviä, eikä ole ihan varmaa, onko tämä edes todellinen henkilö vai Charlien keksimä kirjeiden muka-vastaanottaja.

Eikä sen niin väliä. Tärkeintä ovat tapahtumat, joista kerrotaan. Ja kirjat joista kerrotaan. Tai ajatukset, joista kerrotaan. Oikeastaan on aika vaikea sanoa, mikä tässä kirjassa on tärkeintä. Lukiossa Charlie tutustuu Patrickiin ja Samiin, sisarpuoliin, joiden ympärillä koko hänen elämänsä alkaa pyöriä. Vaikka Charlie pääsee osaksi suurta kaveripiiriä ja osalliseksi mitä moninaisimpiin tapahtumiin ja kriiseihin, hän vaikuttaa edelleen mieluiten katselevan kaikkea pienen etäisyyden päästä.

Edes silloin kun hän saa tyttöystävän, hän ei oikein vaikuta olevan läsnä. Kiinnekohta Charlien elämässä on tämän suuri ihastus Samiin, mutta jopa tässä suhteessa hän mieluummin ihailee Samia kaukaa kuin yrittääkään saada tätä omakseen. Samin onni on Charlielle tärkeämpi kuin tämän oma - mikä vaikuttaisi lopulta pätevän kaikkiin muihinkin ihmisiin. Kaikki tämä valkenee varsin hitaasti.

Tarina keriytyy auki erittäin taidokkaasti ja kirja jättää jälkeensä paljon mietittävää. Romaania on verrattu monissa paikoissa mm. Vertaus on kieltämättä varsin osuva, eikä yhteys luultavasti ole sattumanvarainen, sillä Charlie myös lukee kyseistä kirjaa yhtenä monien joukossa, joita hänen opettajansa hänelle vinkkaa.

Fiilis kirjoissa on jotenkin hyvin samanlainen. Olen jostain syystä lukenut Siepparin kolmeen kertaan, vaikken ole koskaan erityisemmin pitänyt sitä edes yhtenä suosikeistani - mutta jokin tyylissä selkeästi vetoaa minuun alitajuisesti.

Myös Elämäni seinäruusuna tuntui aluksi vähän pitkäveteiseltä, mutta kun lopulta aloin kellua tarinan mukana, se veikin mennessään. Lakkasin jossain vaiheessa odottamasta, että tarina saavuttaisi jotain tai että syy siihen, että Charlie on sellainen kuin on, selviäisi.

Sieppari ruispellossahan tuntuu loppuvan vähän niin kuin kesken ja vahvan intertekstuaalisuuden vuoksi odotin samaa tältäkin kirjalta. Niinpä sen loppu tulikin melkoisena yllätyksenä, riippumatta siitä, miten paljon vihjeitä matkan varrella oli ripoteltu. Nyt melkeinpä tekisi mieli aloittaa kirja heti alusta, niin paljon pidin ja hämmennyin tästä kokemuksesta.

Vinokinoa käsitelleessä postauksessani totesin rivien välistä, että okei, yhdessä elävät lesbot ovat jo vanha juttu, eikä vedä saleja täyteen edes Suomessa. On siis aika siirtyä seuraavaan aiheeseen myös kulttuurin kentällä. Transsukupuolisuudesta ei vielä ole olemassa järin paljon suomalaista kirjallisuutta, mutta tilanne tulee epäilemättä muuttumaan mitä pikimmiten, koska Poika  on saanut osakseen niin paljon huomiota - mm.

Myös aina ajan hermolla oleva Salla Simukka, jonka kaikissa kirjoissa on esiintynyt sateenkaariväkeä, on jo haistanut tämän uuden tuulahduksen. No, heti kun tällainen kirja ilmestyy, sitä huomaa, että hei, juuri tällaiselle kirjalle olikin muuten tarve.

Lisäarvoa tarinalle antaa se, että se perustuu kirjailijan oman pojan kokemuksiin. Marion tietää pienestä asti olevansa oikeasti poika.

Hän ihastuu tyttöihin, eikä ymmärrä, miksi on epäsopivaa kirjoitella näille rakkauskirjeitä. Hän haluaa pukeutua pojaksi ja rukoilee joka ilta, että hänelle kasvaisi pippeli. Ongelmat paisuvat teini-iässä samaan tahtiin ei-toivottujen tissien kanssa. Kun terveysopin tunnilla puhutaan menkoista, Marion ei lotkauta korvaansa, koska ei kuvittele asian koskevan itseään. Lopulta vessaan menemisestäkin tulee painajainen: Perhesiteet ovat enemmän tai vähemmän sekavat ja ystävyyssuhteet sukupuoli-identiteettikysymyksen hämmentämiä.

Pojat hyväksyvät kyllä porukkaansa, mutta kun totuus aina lopulta käy ilmi, muuttuvat hekin varautuneiksi. Tissit Marion teippaa piiloon ilmastointiteipillä. Kun hän löytää elämänsä rakkauden, suhde kaatuu siihen, ettei hän uskalla kertoa olevansa tyttö. Kirjan tyyli on paikoin ehkä liiankin dokumentaarinen, mutta siitä huolimatta mielenkiinto pysyy hyvin yllä.

Tarinan perusteella muodostuu varsin kattava kuva siitä, miltä tuntuu tuntea itsensä aina vääräksi. Joskus transsukupuolisuutta koskevissa keskusteluissa nousee esiin idea siitä, ettei sukupuoli-identiteetin pitäisi antaa muodostua koko elämää määrittäväksi asiaksi.

Asia lienee kuitenkin niitä, joita ei voi täysin ulkopuolelta käsin ymmärtää. Niinpä on mukavaa, että joku edes yrittää kirjoittaa kirjan pureutuen sellaisen ihmisen tajuntaan, jolla ei ole edes  omaa itseä. Romaani romaanina on suhteellisen keskiverto, mutta aihepiirinsä puolesta tärkeä ja suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa uranuurtaja. Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että kenties olen alkanut selviytyä novellikokoelmista hieman paremmin kuin ennen.

Tämä on jo ainakin kolmas, jonka saatoin loppuun tänä vuonna! Yleensä todellakin pääsen korkeintaan puoliväliin saakka ja sitten jokin romaani vie mennessään. Novellikokoelmat on liian helppo lopettaa kesken, mutta jostain syystä niiden pariin ei ole yhtä helppo palata. Olin tosin aluksi hieman epävarma, millaisesta kirjallisuuden lajista nyt pitäisi puhua - onko kyseessä ylipäänsä novellikokoelma?

Kirjan takakansi kertoo periaatteessa jo sen, mikä esipuheesta tarkemmin ilmenee: Ei mitään muuta kuin totuus.

Ferdinand von Schirach on nimittäin berliiniläinen puolustusasianajaja, joka kertoo nyt tapauksia uransa varrelta. Kuulun lukijaryhmään, joka mieluiten tiedostaa täsmälleen, mikä luetussa on faktaa ja mikä fiktiota. Minäkertoja, joka toisissa tarinoissa on vahvasti läsnä myös henkilöhahmona, toisissa taas etäisempi, heittäytyy toisten henkilöiden tajuntoihin sellaisella intensiteetillä, joka ei ole mahdollista vain faktoissa pitäytyen. Niinpä lättäsin ensimmäisen kertomuksen jälkeen kirjaan mielessäni leiman: Kirja vei minut täysin mennessään ja luettuani sitä kaksi päivää saavuin loppuun - eikä kohdalleni ikinä ennen ole sattunut novellikokoelmaa, josta olisi jäänyt vastaava fiilis: En osaa täsmälleen sanoa, mikä kirjassa koukutti ja vetosi niin järjettömästi.

Alkuun latelevassa kerrontatyylissä oli ehkä jotain vastaansanomatonta. Kirja tykittää "faktoja" pöytään tasaisesti kuin ompelukone: Sitten tyyliin ehkä tottuu niin että sen alta alkaa paljastua enemmän vivahteita - tai ehkä tarinat vain muuttuvat pitemmälle edettäessä värikkäämmiksi. Ainakin lukiessa syntyi vahva tunne siitä, että kertomusten järjestys on tarkkaan harkittu. Jo ensimmäinen saa kiinnostumaan, muttei aivan vielä imaise. Sitä seuraavat ovat kuitenkin jokainen edeltäjäänsä kierompia, oudompia tai häiriintyneempiä, kunnes päästään viimeiseen tapaukseen, joka kylvää lukijan mieleen kauniin pienen toivon siemenen.

Vaikka kirja käsittelee pelkkiä rikoksia, joista vielä suuri osa henkirikoksia, se ei jätä jälkeensä pahaa oloa tai ahdistusta ihmiskunnan rappiosta. Pikemminkin kirja kysyy, keitä me olemme tuomitsemaan muita. Esipuheessa todettu, Schirachin tuomarisedän "motto" kuvaa koko kirjan sanomaa hyvin: Kirja on todella mukaansatempaava, mukavan lyhyt ja kiinnostava välipala, jota voi vaikka yrittää lukea kertomuksen silloin tällöin muiden kirjojen lomassa.

Jos minulla olisi " kulttuuritekoa suosittelee" -leimasin, olisin nyt kirjakaupassa läiskimässä leimojani Rikoksiin.

Ehkä saan sellaisen joululahjaksi? Sitä odotellessa, alla näette yhdeksän pisteen vihjeen visaiseen pähkinään koskien blogin tämänhetkistä päämajakaupunkia. Pahoittelen muuten kuvien laatua: Sen sijaan että Hazel laatisi suureellisia listoja asioista, jotka haluaa tehdä vielä ennen kuolemaansa, hän haluaisi ennen kaikkea lukea ja olla rauhassa.

Vanhemmat kuitenkin toivovat, ettei tytär vain makoilisi odottelemassa kuolemaa ja patistavat tätä käymään esimerkiksi syöpälasten vertaistukiryhmässä - elämäniloa kukkeimmillaan.

Eräänä päivänä vertaistukiryhmä tuottaa iloisen yllätyksen, kun Hazel kohtaa siellä uuden tulokkaan. Nuoret jakavat keskenään pimeän huumorintajun, pelkonsa ja ajatuksensa kuolemasta. He rakastuvat, siitä huolimatta, että Hazel yrittää sen viimeiseen asti kieltää. Hazel saa myös Augustuksen häiriintymään kirjasta, jota on itse lukenut kuin Raamattua.

Sen kirjoittaja, Peter van Houten, tuntuu olevan ainoa ihminen maailmassa, joka ymmärtää miltä Hazelista tuntuu olla elossa, mutta kuolemaisillaan. Ainoa vika kirjassa on, että se loppuu yhtäkkiä kesken lauseen. Hänestä on kuitenkin epäreilua, että tarina jää samalla kesken myös sivuhenkilöiden osalta.

Niinpä hän on kirjoittanut useita kirjeitä van Houtenille saadakseen tietää, miten muiden henkilöiden kävi. Vastausta ei kuitenkaan ole kuulunut, eikä kirjailija ole kirjoittanut enää mitään esikoisteoksensa jälkeen.

Sen sijaan tämä on vetäytynyt Amsterdamiin ylhäiseen yksinäisyyteensä viettämään erakkoelämää. Kun Augustus lukee Viistoa valoa -kirjan, hän on sen lopusta yhtä tuskissaan kuin Hazel. Ja pian nuoret ovatkin jo lähdössä Amsterdamiin tapaamaan Peter van Houtenia. Matkasta tulee ainutlaatuinen kokemus, vaikkei kaikki menekään suunnitelmien mukaan. Tähtiin kirjoitettu virhe on niin hyvä ja niin viisas, että tuntui pitkään siihen sopimattoman lapsekkaalta, että Hazel on niin tosissaan ja pakkomielteinen siitä, miten fiktiivisen syöpäpotilaan äidin ja hamsterin kävi tämän kuoleman jälkeen.

Lopulta koin kuitenkin ahaa-elämyksen ja ymmärsin, että fiktiiviset henkilöt symboloivat Hazelille tämän oman elämän sivuhenkilöitä. Erityisesti Hazel on huolissaan siitä, onko hänen vanhemmilleen olemassa elämää hänen kuolemansa jälkeen. Tätä asiaa hän ei kuitenkaan pysty suoranaisesti käsittelemään, vaan lähestyy sitä metaforan kautta - kuten Augustus, joka "polttaa" tupakkaa sytyttämättä sitä - siis ei anna tappavan tappaa, tai jotain sellaista.

Välillä kirja tuntui suoraan sanoen liian fiksulta minulle. Rakastin tässä kirjassa ehkä suunnilleen melkein kaikkea aina nimestä alkaen. Sydämeni sykähti onnesta aina kun avasin sen, eli ei kovin montaa kertaa, koska se oli ahmittava nopeasti.

Ja vaikka tykkään hirveästi lukea nyyhkyfiktiota, pidin kuitenkin äärimmäisen tervetulleena sitä, ettei tästä muodostunut sellaista. Toki lukiessa saa itkeäkin, mutta huomattavasti enemmän nauraa - ja vaatii melkoista taitoa kirjoittaa enimmäkseen hauska kirja tällaisesta aiheesta.

Olisin halunnut ja voinut valita kirjasta kymmeniä viisaita ja hauskoja katkelmia, mutta jouduin palauttamaan sen kirjastoon, jotta seuraava onnekas voisi siihen ihastua, ja ehdin pelastaa siitä vain tämän pätkän, jolle hykertelin vielä eilen kirjatessani sen ylös:.

Pikainen blogikierros osoitti, etten ollut ainoa, joka kurkkasi loppuun kesken kirjan! Loppuun vielä kymmenen pisteen vihje, johon konkurssi iski. En keksi yhtään juttua, joka pitäisi välttämättä ostaa juuri Tiimarista, mutta tulen joka tapauksessa kaipaamaan sitä. Häiden alla se oli alennuspöytineen ihan korvaamaton mesta, sillä hää- ja askartelukamalla jos millä osataan rahastaa!

Bridget Jones on taas täällä! Odotettu ja pelätty kirja, jolle ei kerta kaikkiaan onnistuttu keksimään suomenkielistä nimeä, ilmestyi kaikeksi onneksi käännöksenäkin melko nopeasti. Ehdin jo ounastella, että käännös olisi hutaisten tehty, kuten monen hittikirjan tapauksessa, jotka on ollut pakko suomentaa nopeasti, jotta ne myös pysyisivät hittikirjoina julkaisuun asti.

Olin kuitenkin väärässä, sillä Bridgetin laajaa fanikuntaa on kunnioitettu huolellisella käännöstyöllä. Siis paitsi että nimi on unohdettu suomentaa.

Myös itse kirja on taatusti tuttua Bridgetiä. Oikeastaan jopa hämmentävän paljon. Niiden vuosien aikana kun emme ole hänestä kuulleet, on entisestä ikisinkusta tullut vaimo, kahden lapsen äiti ja lopulta leski - eli siis jälleen ikisinkku.

Aluksi kaikki vaikuttaa jopa liian tutulta. Ainoa ero aiempiin kirjoihin on se, että Bridget on nyt vanhempi - viisikymppinen - ja hänen poikaystävänsä nuorempi - kolmekymppinen.

Bridgetistä on siis tullut puuma, ihan niin kuin nykytrendi vaatii. Onneksi autuaasta toyboyn ja täiden täyteisestä nykyisyydestä hypätään kuitenkin taaksepäin vuoden takaiseen aikaan. Silloin Bridgetin aviomiehen Markin kuolemasta on tullut kuluneeksi neljä vuotta ja Bridgetin ystävät päättävät, että tämän on aika kömpiä kolostaan ja alkaa taas deittailla. Ensin on kuitenkin karistettava lasten ja surutyön jälkeiset makkarat, jotka ajavat Bridgetin pahalta kuulostavalle lihavuusklinikalle.

Siellä hän osoittautuukin yhdeksi hoikimmista asiakkaista, kasvattaa itsetuntoaan, kutistaa itseään ja on pian taas valmiina palaamaan markkinoille. Kirjaa on ilmeisesti maailmalla kritisoitu nimenomaan siitä, ettei Bridget ole menneiden viidentoista vuoden aikana kasvanut ollenkaan ihmisenä, vaan on melkeinpä täsmälleen sama hahmo kuin ollessaan huoleton sinkku. Huolenaiheetkin ovat pitkälti samoja: Kirjasfäärissä todetaan kuitenkin osuvasti näin: Mutta tietysti Bridget on kasvanut ihmisenä, kuin vaivihkaa.

Edellämainittujen ongelmien lisäksi hän joutuu nyt ratkomaan yöllisiä oksennuskatastrofeja, joilla ei ole mitään tekemistä liiallisen alkoholinkäytön kanssa, saattamaan lapsensa ajoissa kouluun vaikka itse myöhästyykin edelleen joka paikasta, ja lasten saadessa täitä huolehtimaan onko mahdollisesti onnistunut siirtämään niitä rakastajaansakin.

Pikemminkin kuin niin, että näkisin Bridgetin edelleen täysin epäkypsänä hahmona, haluan kuvitella, että tämä vain pyrkii suhtautumaan elämään huumorilla ja optimistisesti vielä senkin jälkeen kun se on heittänyt häntä märällä rätillä.

Palatessaan deittailun maailmaan Bridget saa ensi töikseen huomata, etteivät vanhat säännöt enää päde, eivätkä farkut välttämättä toimi iskuvaatteena enää viisikymppisenä. Bridget järjestää itsensä sosiaaliseen mediaan, jossa jää erityisesti koukkuun Twitteriin. Sieltä hän löytää vanhemmista naisista tykkäävän Roxterin, joka on epäilemättä juuri sitä mitä Bridget tarvitsee ja melkeinpä liian hyvä ollakseen totta ai niin, Bridget Jones on fiktiota, sniif. Huomiot teknologian aikaansaamista muutoksista deittailun saralla ovat muuten mielenkiintoisia, enkä ole niitä tajunnut edes noteerata.

Kirjasta opin, että jopa Säännöt on nyttemmin päivitetty vastaamaan paremmin nykytodellisuutta. Silloin kun viimeksi olen "deittaillut" eli siis käynyt treffeillä nykyisen aviomieheni kanssa - deittailu on ehkä vähän harhaanjohtava sana, koska se synnyttää mielikuvan useista deittailukumppaneista , en vielä edes tuntenut käsitettä sosiaalinen media. Silloin käytössäni oli sähköposti ja blogi livejournalissa. Silloin vaihdettiin vielä puhelinnumeroita, koska vain marginaalinen osa nuoristakaan oli Facebookissa.

Ally McBealista ja Sinkkuelämästä opitut deittailuopetukset tuntuivat vielä ihan järkeenkäyviltä. Siis sellaiset, kuin että älä vastaa heti tekstariin, älä sovi treffejä samaksi illaksi, älä koskaan soita miehelle ensin jne. Nykyään, älypuhelinten ja supernopean kommunikoinnin aikana jo yli vuorokauden mittainen radiohiljaisuus tuntuisi kieltämättä ehkä jopa naurettavalta - tai selkeältä viestiltä siitä, ettei yhteydenottoa ole edes tulossa.

Niinikään tahtoisin uskoa, että olemme jo päässeet yli-innokkuuden pelosta ja kuvitelmista, ettei nainen voi mitenkään tehdä aloitetta olematta joko epätoivoinen tai huora. Niin hämmentävältä ja täysin erilaiselta kuin olen tähän mennessä oppinut kuin se kuulostaakin, tärkein Bridgetin oppima läksy nykyajan deittailusta vaikuttaisi olevan se, että suora ja rehellinen kommunikointi toimii parhaiten.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kuten että lastenhoito-ongelmia ei kannata korostaa siinä vaiheessa kun yrittää saada treffejä sovituksi. Vaikka pidänkin itseäni Bridget Jones -fanina, en voi sanoa olevani niin fanaattinen, että mielenrauhani olisi juurikaan järkkynyt kuullessani Mark Darcyn kuolemasta ennen suomennoksen julkaisua.

Ratkaisu ei ole kaunokirjallisuudessa vieras: Mielestäni Bridget Jones ilmiönä on enemmän kuin yksi vuosisadan rakkaustarina lisää, ja koska edellisestä kirjasta on jo vierähtänyt niin pitkä aika, voi Mad about the Boyn mielestäni lukea melkein kuin erillisenä teoksena. Jos nyt rehellisiä ollaan niin kaikkihan muistavat Bridgetin viimeistä piirtoa myöten, mutta kuka oikeasti enää muistaa, millainen Mark Darcy oli ihmisenä?

... huhtikuu Pelle miljoona keikat ilmaiset rakastelut pano kuvat ja home finland sxx nainen seuraa nuorityttö amatööri hammaspäivystys turku kaverin panoa. Vakuumi pussit konerunkkaus kyrvälle naista live chat free porn .. Jättimuna vittuun tarina kaaleet nussi siskoni raskaaksi treffit mökkinaapurin kulli pullotti. 9. kesäkuu Homoseksuaalit rakasteluvideot sängyssä Itsetyydytys video äitin kosteat poksyt miltä strapon treffit housuliivi naisen häpyhuuliin Kokoinen sexy pics poliisi seksaa kuvia isot tissit koodi chat ilmainen seksivideo poika tekee eetua. . 18 tytöt masturdoivat alastonkuvia tytöistä viro amatööri tissit puuma. 5. kesäkuu Naisille kuvat mulkun imentä xxx sunny nivala sex treffit finn sex tarina. Rivoja maailman kuuluisimmat homoseksuaalit kaaleet. joutsa telinevoimistelu laihia nuoren naisen peppu teiniä suomi chat seksityttö koira nussii . kyrvän kuva takaapäin kuva posliinipillu auki vaimon vitusta amatöörien perseen. Chat treffit amatöörien alastonkuvat homoseksuaaliseen

: Chat treffit amatöörien alastonkuvat homoseksuaaliseen

Chat treffit amatöörien alastonkuvat homoseksuaaliseen Hypotalamuksessa oleva hormonitoimintaa säätelevä keskus lähettää suuren määrän erilaisia käskyjä neuronien välityksellä saaden aikaan estrogeenien erittymistä. Keskivertosuomalaiselle tanssilava on se näyttämö, jossa itse kukin pääsee tyydyttämään esiintymistarvettaan. Toiset hormonit kuten oksitosiini ja vasopresiini ovat ratkaisevassa asemassa pitkäaikaisten suhteiden muodostumisessa. Se vähä mitä näin vanhemman porukan muuta kuin tangoa tanssivan, oli pettymys. Seksin seurauksena vapautuu myös typpimonoksidia, jolla on monia vaikutuksia orgaanisiin toimintoihin. Kaveri tähän, että se on tuotu kaukaa Aasiasta ja rotu on tiettävästi Canis Cunnilingus.
Chat treffit amatöörien alastonkuvat homoseksuaaliseen 679
Alaston amatööri homoseksuaaliseen porno dvd 497
Chat treffit amatöörien alastonkuvat homoseksuaaliseen Homoseksuaaliseen iskuri treffit hotporn
VARMA HOMO ORGASMI SEKSITREFFIT TAMPERE Lähettänyt pentukissa klo Tietyillä ihmisillä, joilla on vaikeuksia luoda henkilökohtaisia suhteita, masturboinnista kehittyy ainoa seksuaalisen tyydytyksen muoto, mutta tämä eristyneisyys ei johdu masturboinnista vaan masturbointi on eristyneisyyden seurausta. Muutamat ikäluokkamme tuttavistamme keskittyivät hyvään ruokaan ja palanpainikkeisiin. Ei ole mitään järkeä työntää rock-komppia joka paikkaan ja tuhota hienot ikivihreät rytmit. Silloin syntyi erilaisia uskontoja kuin sieniä sateella.

Perinteinen yhteistyö mafian kanssa on Vatikaanissa ilmeisesti hiukan taas hakusessa, kun julkisuuteen on vuodatettu monenlaista sisäpiiritietoa. Viimeisin versio on tuo paavin hovimestarin Paolo Gabrielen näytösoikeudenkäynti, missä nyt vastavuoroisesti tarjoiltiin 18 kuukautta kakkua keittiön puolelle, mutta samaan hengenvetoon hoonailtiin armahduksen todennäköisyyttä.

Tämä pyörittely pistää ajattelemaan, ettei vain kyseessä ole käsikirjoitettu juttu. Paavi ei voi tuollaista mennä itse julkaisemaan, mutta jos salaisia asiakirjoja 'varastetaan' ja kopioidaan, kun ne ovat 'unohtuneet' pöydälle, niin minkäs sille paavikaan mahtaa. Se on inhimillistä ja armahduksen paikka. En ihmettelisi, vaikka jatkonäytöksessä paavin lähipiirissä tapahtuisi henkilövaihdoksia, kun on saatu näin julkista selkänojaa hankalille päätöksille.

Niin että sus' Siunatkoon! Korpi-Anttila saa asian näyttämään juuri sellaiselta kuin Korpi-Anttila haluaa. Ennen laimakirveen heiluttelua kannattaisi kuitenkin tutustua asiaan hieman tarkemmin ja lukea vaikkapa vain Wikipediaa: Se mitä HS kirjoitteli Vatikaanista 7. Meneillään olevien kunnallisvaalien propaganda kuvaa hyvin tilannetta. Sosiaalisia ongelmia käytetään lyömäaseena eikä myöskään kulttuuriasioita jätetä hyödyntämättä näissä kiivailuissa.

Puheista huolimatta politiikka erottaa ja pyrkii erottamaan ihmiset karsinoihin eikä suinkaan yhdistä. Kun ihmisten olosuhteet ja ympäristö muuttuvat dramaattisesti ja nopeasti tuo se mukanaan yhteiskuntaan uusia fyysisiä rakenteita ja symboleja. Syntyy uusia elämisen ja käyttäytymisen malleja sekä uusia ihanteita.

Muutosprosessit aiheuttavat ihmisille tuskaa, koska siinä vaiheessa mikään järjestelmä ei pidä heistä riittävästi huolta. Vastustus, inho, viha ja katkeruus toisia kohtaan kasvaa. Tällaisesta on esimerkkinä nykyiset rasistiset kannanotot. Kasinotalous on tuonut kuvaan uusia sosiaalisia perustyyppejä.

Toisessa päässä ovat muun muassa kovapintaiset sijoittajat, äkkirikkaat it-gurut ja veropakolaiset ja toisessa tuotantoelämästä syrjäytyneet, sosiaalituvan varassa keikuttelevat, huonoon tilaansa alistuneet, haikailijat, viherpipertäjät, yksinkertaiset puurtajat, yhtenäisyyteen taipuvat ja edistykseen uskovat.

Teatteri, ooppera, baletti, kaunokirjallisuus jne. Lavatanssi vaikuttaa tajuntaan ja tunteisiin, se on yhteinen kieli, joka suuressa määrin on kaikkien lapsi, vaikka osa eliitistä haukkuukin sitä äpäräksi. Sen avulla voidaan tuulettaa henkilökohtaisia ristiriitoja, jotka olivat syntyneet kulttuurinäkemysten ja sosiaalisten olosuhteiden törmäyksessä.

Lavoilla ihminen oppii sopeutumaan toisiin ja mielipiteet loivenevat ja sekoittuvat toisiinsa. Kulttuurin käyttökelvottomuudesta poliittisiin tarkoituksiin on esimerkkinä muun muassa nykyinen lavatanssikulttuuri. Lavatanssit ovat sosiaalinen tapahtuma, jossa kaikki ovat murheineen, mielipiteineen ja varallisuuksineen tasa-arvoisessa asemassa.

Lavoilla sosiaalinen demokratia puhuu aidosti ilman poliittista tarkoitusta. Siellä kaatuvat poliittiset raja-aidat, mikä tuntuu olevan myrkkyä puolueille. Kommentti Jo Rooman tasavallan aikaan siellä esitettiin atellaaneja. Ne olivat yksinkertaisia, kansanomaisia ja hiukan räävejä ilveilyjä pysyvine henkilöhahmoineen: Nyt kun kaksikielisten nimien välttäminen on tullut tavaksi siten, että erilaisille yrityksille, laitoksille ja rakennuksille otetaan latinankielinen nimike, kuten Pothania, Aboa Vetus et Nova, Destia, Itella jne.

Niin ehdottaisin, että eduskuntatalolle otetaan virallinen nimi Atellania. Se kuulostaisi niin komialta tällaisen rahvaan brutalistin korvaan. Näin kunnallisvallien alla tietenkin voisi harkita tämän nimen käyttöä myös kuntatasolla. Hän vieraili Montevideossa Uruguay. Säveltäjä itse ei kehdannut tulla maestron luo vaan jäi nujuamaan ovenpieleen.

Joukko oli paikallisia opiskelijoita, jotka karnevaalikulkueessa olivat ajatelleet esittää ko. Tällaisesta ryhmästä, joka esittää karnevaalikulkueessa tanssia ja laulua, käytetään sanaa la comparsa. Marssin säveltäjä Gerardo Hernán Matos Rodríguez oli antanut kappaleelle nimeksi La Cumparsita, jonka Firpo ensi kerran ehti soittamaan vasta viikon päästä.

Firpon mukaan alkuperäinen sävellys oli niin alkeellinen ja vajaa, että hänen piti täydentää sitä ottamalla paloja omasta tangostaan La gaucha Manuelasta ja Verdin oopperasta Miserere. La Cumparsita oli ainakin aluksi Rodiguezin, Firpon ja Verdin musiikkia.

Se La Cumparsita, joka on meille tuttu, ei ole alkuperäinen, vaan Contursin ja Maronin sanoittama ja parantelema versio vuodelta Oikeutta käytiinkin sitten Rodríguezin kuolemaan asti. Ensimmäinen hahmotelma Satumaa-tangosta syntyi Unto Monosen kynästä jo vuonna ?

Matti Viljanen antoi Unto Monoselle paljon neuvoja sävellystyössä ja varmasti 'sävelsi' introja sekä välikkeitä, jotka luontuivat kappaleisiin saumattomasti. Raadollisempi kansanversio asiasta on juoruilu, että Mononen toi aina tullessaan Viljaselle pullon viinaa ja teeman palasija, joista Viljanen rakensi tangot.

Mononen sitten kiikutti ne tuottajalle, joka julkaisi ne merkiten säveltäjäksi Monosen. Mainitussa kahvilassa vuonna Firpo orkestereineen esitti ensimmäisen kerran Geraldo Matos Rodríguezin kappaleen La Cumparsita. Palatsissa ei ole minkäänlaista plakaattia tästä asiasta. Vain pari naulanreikää seinässä olivat vajaa vuosi sitten muistuttamassa pienestä karnevaalimarssista 'La Cumparsita'.

Tästä kopiointiriidasta muistaakseni aikoinaan päästiin USAssa sopimukseen raastuvan avustuksella. Hänen kuolemaansa liittyvistä seikoista paikkakunnalla ja sen ympäristöpitäjissä kiersi monennäköistä huhua, mikä ei mitenkään silloin eikä jälkikäteen himmennä hänen saavutuksiaan tangon edistäjänä maassamme. Eräs versio on, että leikitellessään taas kerran käsiaseellaan se joko tarkoituksella tai vahingossa laukesi sillä seurauksella, että hän haavoittui päähän pahasti.

Hän rukoili ryyppykaveriaan lopettamaan hänet ja kaveri toteutti toiveen. Masturboinnin etuja ovat muun muussa, että se lievittää päänsärkyä ja helpottaa ahdistusta. Tämä johtuu siitä, että sen aikana aivot erittävät runsaasti oksitosiinia, joka puolestaan lisää endorfiinien tasoja.

Endorfiinit toimivat kehon omina särkylääkkeinä. Esiinnyttäessä suuren yleisön edessä se harvoin tietää, että puhujan esiintymisvarmuuden ja -rauhallisuuden takana on hetkeä aiemmin ennen esiintymislavalle nousemista puhujan harjoittama masturbointi, mikä on häivyttänyt hänen esiintymispelkonsa ja -ahdistuksensa.

Ei enää unettomia öitä. Nukahtamiseen ja rauhalliseen uneen masturbointi on erinomainen hoitokeino, sillä siinä vapautuu hormoneja, jotka vähentävät stressiä.

Monet naiset ovat saaneet ensimmäisen orgasminsa itsetyydytyksen kautta ja samalla oppineet hyväilemään genitaalejaan paremman nautinnon aikaansaamiseksi. USAssa seksuaalirikoksia tuomittuja kuntoutetaan kontrolloiduissa olosuhteissa harjoitetun masturboinnin avulla. Näin opetetaan heitä hallitsemaan seksuaalisia haluimpulssejaan.

Monet ennenaikaisesta siemensyöksystä kärsivät potilaat ovat parantuneet lääkärin määräämän masturbointiohjelman avulla. Tietyillä ihmisillä, joilla on vaikeuksia luoda henkilökohtaisia suhteita, masturboinnista kehittyy ainoa seksuaalisen tyydytyksen muoto, mutta tämä eristyneisyys ei johdu masturboinnista vaan masturbointi on eristyneisyyden seurausta.

Voiko hieromasauvaa käyttää esimerkiksi päivittäin? Vaikka psykiatri Frank Sommers väittääkin, että hieromasauva yletön käyttö voi vähentää naisen orgasmin tasoa varsinaisen seksikumppanin kanssa, niin toisaalta Journal of Sexual Medicine -lehden mukaan hieromasauvan käyttö voitelee ja lisää seksuaalista halukkuutta.

Voiko masturboinnista olla tähän apua? Seksologit ovat lisänneet masturboinnin henkilökohtaisen ja pariterapian hoitovalikoimaan, kun naispotilaat valittavat orgasmin tai halukkuuden puuttumista tai kun miehet valittavat ennenaikaisesta siemensyksystä. Masturboivatko miehet enemmän kuin naiset? Ainakin kasvuiässä näin on asianlaita. Gynekologi Cynthia Robbins Texasin yliopistosta sanoo, että kädellisillä koirasnisäkkäillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että masturbointi parantaa sperman laatua ja määrää.

Hän lisää masturboinnin eduksi myös sen, että sekä aivotoiminta ja sosiaalinen kanssakäyminen vilkastuvat. Katso myös aiempi tarina no. Kun hän oli kaksi vuotta ja kolme kuukautta vanha, hän saapui 9. Argentiina myönsi aikanaan hänelle pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden. Hänen äitinsä Berthe Gardes oli tuolloin Toulousessa sukulaisvierailulla.

Ollessaan vuotias syttyi ensimmäinen maailmansota ja koska Charles Romuald Gardes oli tuolloin vielä Ranskan kansalainen lähetti Ranskan konsulaatti hänelle käskyn kirjoittautua armeijan palvelukseen ja siirtyä rintamalle. Koska hän tunsi olevansa enemmän argentiinalainen kuin ranskalainen, hän ei ottanut kutsua huomioon ja kirjottautui paikallisiin santarmijoukkoihin. Siellä hän kirjoittautui Uruguayn konsulaatissa Tacuarembóssa Tämän dokumentin mukaan hän olisi ollut Uruguayn kansalainen jo yhden vuoden ajan.

Myöhemmin tähän dokumenttiin viitaten hän sai Argenttinan sisäministeriöltä henkilöllisyystodistuksen, passin sekä kansalaisuustodistuksen ja niin hänestä tuli Argentiinan kansalainen nimellä Carlos Gardel.

Hänen äitinsä Berthe Gardes kertoi Carlosin kuoleman jälkeen läheiselle ystävälleen, että tämän isä oli Paul Lasserre , johon oli tutustunut tämän suorittaessa aikoinaan Toulousessa varusmiespalvelustaan ja suhteesta oli syntynyt poika. Isän palvelusaika oli kuitenkin päättynyt kaksi kuukautta ennen pojan syntymää, jolloin Paul Lasserre oli häipynyt liikemieheksi Pariisiin, missä hän oli toiminut merkittävän varaskoplan johtajana. Vuotta myöhemmin hänet pidätettiin mm.

Seuraavan kerran Paul Lasserre tulee esiin Uruguayssa. Testamenttinsa mukaan hänellä oli kaksi omaa tytärtä, jotka perivät kohtuullisen omaisuuden käsittäen esimerkiksi useita taloja. Mistä varallisuus oli peräisin, sitä ei ole pystytty selvittämään. Tuskin pelkällä baarin pitämisellä sellaista omaisuutta oli mahdollista kerätä. Pojastaan Charles Romuald Gardesista isä ei puhu mitään. Carlos Gerdel oli tavattoman sitoutunut työhönsä ja äitiinsä, joka asui poikansa luona.

Siihen aikaan ei avoliitoista eikä tyttöystävistä paljon kerrottu maailmalle ja sama koski hänen rakastettuaan Isabel del Vallea , jonka kanssa hän asui yhdessä vuosina - Meillä voi vapaasti tehdä uskonnonvastaista propagandaan, mutta ei teillä. Kieroutuneena luonteena tulee mieleeni, että tämän islamilaisuuden tökkimisen takana on iso raha. Juutalaistaustaisten omistus sotatarviketeollisuudessa on merkittävä.

Sotia on siis pidettävä yllä keinolla millä hyvänsä. Olisi esimerkiksi kiva saada tietää, mistä tuon juutalaistaustainen klipin tekijä sai sen dollaria, mitä se lehtitietojen mukaan maksoi.

Kymmenisen vuotta sitten Osvaldo Zotton and Mora Godoyn opetusvideot olivat täällä suomessa kova sana. Nyt ainakin ensimmäiset niistä ovat netissä: Zotton veljekset, Miguel ja Osvaldo, ovat merkittäviä tangoojia Buenos Airesissa. Heistä kansainvälisesti kuuluisampi tanssijana on vanhempi veli Miguel. Osvaldo kuoli parisen vuotta sitten. Alokkaille intissä opetettiin ensimmäiseksi kävelemään marssimaan.

Siellä opetettiin samalla myös vastaliike, joka muissa tanssilajeissa on vielä tärkeämpi kuin tangossa. Nyt opetettuna outson jatkeena.. Usein sen tyydyttäminen on tarkoittanut historian saatossa sitä, että lähdettiin ryöstöretkille. Retket puettiin myöhemmin jumalan sanan ja sivistyksen levitykseksi pakanoille. Leiviskä eli ryöstösaalis pitää sitten pistää tuottamaan keinottelun alttarille eikä kätkeä maahan pahan päivän varalle. Nykymaailmassa tuo sananlevitys ei oikein enää pure rosvouksen ja ryöstelyn oikeutukseen, niin on tuotu areenalle uusi 'kultainen vasikka' eli demokratia.

Sitä sitten on viety varsinkin maihin ja alueille, jossa tiedetään olevan öljyä. Sellaiset maat kun ovat länsimaitten silmissä 'rosvovaltioita'. Afrikassa aikoinaan lähetyssaarnaaja kyseli paikallisilta, mikä heistä on huono asia.

Vastaus tuli heti, että kun naapurikyläläiset hyökkäävät kimppuumme ja ryöstävät meidän karjamme ja naisemme. No mikä sitten on hyvä asia, jatkoi saarnamies. Tietenkin se, että me hyökkäämme naapurikylään ja viemme heidän karjansa ja naisensa. Tässä varmaan piilee todellisen demokratian ja liberalistisen talousajattelunkin syvin olemus!

Tällä hetkellä muistisairaat ihmiset joutuvat kuntouttavan hoidon puutteiden takia noin kaksi vuotta liian aikaisin raskaaseen laitoshoitoon. Tähän sopinee pieni tarina eriasteista dementiaa sairastavien tanssiterapiatunnilta. Ensimmäiselle tunnille potilaat tulivat verkkareissa ja kumitossuissa niin kuin aerobikkiin. Parin kolmen tunnin jälkeen porukka oli pukeutunut juhlavetimiin: Jonkun mielestä tässä on kyse turhamaisuudesta, mutta itse panisin päällimmäiseksi sosiaalisen vietin toteuttamisen tanssin avulla.

Kun eräs 78 v pitkälle dementoitunut mieshenkilö tuli tanssiterapiaan, hän aluksi vain istui tuolissa ja nukkui.

Vähitellen hän lähti mukaan ja on sinnitellyt lattialla hyvin aktiivisesti. Vaikka hän oli unohtanut lähes kaiken muun, niin tangon askeleet hänellä vielä oli tallella motorisessa muistissa. Tanssimusiikin rytmin seuraaminen vaatii tarkkaavaisuutta. Sen vuoksi tanssi parantaa koordinaatiota, mikä Parkinsonin tautia sairastavilla on nollatasoa. Alzheimerin taudin hoidossa paino on muistin parantamisessa koordinaation lisäksi.

Tanssi on aerobista liikuntaa ja siten erinomaista myös sydänsairauksista kärsiville. Tanssi sisältää montaa ennalta ehkäisevää ja terapeuttista elementtiä, joten sen avulla saavutetaan monta kärpästä yhdellä iskulla. Se koskettaa fyysistä, psyykkistä, mentaalista ja sosiaalista puolta ihmisissä. Esimerkiksi harvassa aktiviteetissa pääsee koskettamaan toista ihmistä. Sosiaaliset pelot poistuvat ja itseluottamus kasvaa, kun säännöllisesti käy tansseissa.

Tanssi voisi olla varsinkin terveille ennalta ehkäisevää hoitoa stressiä, ahdistusta ja masennusta vastaan. Näitä vitsauksia kun ihmisen elämään matkan varrella mahtuu. Tanssi auttaa ensinnäkin välttämään näitä ja sitten viime vaiheessa sietämään ja kestämään niitä paremmin siedätyshoitoa. Jo antiikin Kreikassa tanssi ja laulu ilmaistiin samalla sanalla. En pahastuisi, vaikka kulttuuriministeri esikuntineen panisi parastaan nostaakseen paritanssin takaisin sellaiseksi kaikkien kansanosien yhteiseksi ja innolla harrastamaksi kulttuuri-, taide-, liikunta- ja seurustelumuodoksi, mikä asema sillä aikanaan on ollut maassamme erityisesti työväestön keskuudessa.

Maassamme tanssiharrastusta eivät ainakaan tappaneet tai yrittäneet tappaa työväestön piiristä tulleet virtaukset, rapakontakaisesta hajusta ei sano tässä mitään. Terveysnäkökulmasta tangon, valssin, humpan jne. Oleellista on myös se, että fyysinen suoritus tehdään kohtuullisella rasituksella jatkuvana toistona. Syleily tuo mukanaan suojan tunnetta, hillittyä olemista ja samalla omanarvontunto kasvaa. On merkille pantavaa, kuinka itsestään välittämättömät saatuaan sisäisen olonsa kuntoon aloittavat uuden sosiaalisen elämän.

Omanarvontunnon menettäminen on masennuksen oireista päällimmäisin. Argentiinalainen lääkäri Federico Trossero sanoo paritanssista: Kuvissa prostituutti Neitsyt Maria Magdalena ja huumekuriiri Pyhä Joosef tapaavat Carretera de Jaén valtatiellä, ihastuvat ja rakastelevat, minkä seurauksena syntyy Jeesus -poika, joka kasvettuaan aikuiseksi osoittautuu homoksi.

Näistä aineksista tehty näyttely oli liikaa jopa Granadan skinheadeille, joilta tuli taiteilijalle tappouhkaus. Sulkemisen perusteena oli muun muassa se, että näyttely haavoitti liiaksi vakaumuksellisten tunteita.

Taiteilija myöntää, että odotti kriittistä palautetta, mutta lopputulema meni äärimmäisyyksiin. Kun ajattelee sen ajan tappovälineitä, mahtoivat Iljan nyrkit olla veressä kun heilutteli kirvestä tai muuta astalaa rakkauden sanomaa levittäessään.

Erilaiset taikatemput olivat tuolloin muotia, koska ihmisillä ei ollut kovin paljon kovaa arkea lievittäviä huveja. Tässä oli suuri tilaisuus ihmeidentekijöille. Kuten Atlantin takaiset uutiset tietävät kertoa, niin uuden ja ihmisiin uppoavan uskonnon perustajat eivät kovin köyhää porukka ole, niin sama koski ajanlaskumme alun aikoja. Silloin syntyi erilaisia uskontoja kuin sieniä sateella. Erään amerikkalaisen yliopistotutkimuksen mukaan valtaosassa henkilökohtaisissa hygieniatuotteissa saippua, pesuaine, hammastahna, suuvesi,..

Se on kloorattu bifenoli, joka erityisesti vaikuttaa hermosolujen sähköiseen järjestelmään vapauttamalla esimerkiksi Ca-ioneja. Triklosaani estää kahden proteiinin keskinäisen kommunikoinnin. Nämä proteiinit toimivat Ca-kanavina vaikuttaen sydämen ja tukirangan lihaksiston. Triklosaanin käyttö tullaan varmaan tulevaisuudessa kyseenalaistamaan näissä tutuissa kotitalouksien aineissa, koska triklosaani ei sinällään edistä terveyttä. Toiset juovat viinaa pitääkseen hauskaa ja toiset pitävät hauskaa juodessaan viinaa.

Se pieni sarvipää, joka asuu aivoissamme kielsi meitä loma-aikana menemästä treenisalille ja kannusti ottamaan riippumatossa roikkuen kunnon paukut tai sitten ison jäätelöannoksen. Fiksummat osasivat rentoutua, mutta eivät antaneet kokonaan periksi. Kestää paljon kauemmin toipua neljän viikon hampurilais-rommikolaruokavaliosta kuin vastaavasta silakka ja kaljakuurista.

Muki silloin tällöin nautinnoksi on paikallaan, mutta on hyvä tietää viinan seuraukset. Alkoholi ei sammuta janoa. Se on diureetti eli kiihdyttää virtsan eritystä, jolloin kehosta poistuu ylenmäärin myös vettä ja keho 'kuivuu'. Makea limonadit ja mehut sen kun pahentavat tilannetta. Eli jos juopotelet, juo ensin pohjalle vettä kunnolla.

Grammassa alkoholia on seitsemän kaloria ja rasvassa vastaavasti yhdeksän. Energiasisällön kannalta kunnon paukun naukkaaminen on sama kuin vetäisi lusikalla voita. Alkoholi alentaa testosteronin tuottoa ja laukaisee kortisolin eli stressihormonin tuotannon, mikä edesauttaa rasvan kerääntymistä kehoon. Lisäksi helposti alkoholinoton yhteydessä syödään roskaruokaa. Alkoholi ei anna nukkua kunnolla muun muassa, koska aineenvaihdunnan kiihtyessä joutuu juoksemaan jatkuvasti pytyllä, jolloin syvä uni häiriintyy ja herättyään ihminen tuntee itsensä väsyneeksi.

American Geriatric Societyn mukaan seksi auttaa estämään ikääntymisen seurauksia. Tutkimuksessa haasteltiin naista iältään 90 vuotta. Kuten arvata saattaa tällä iällä seksiharrastukset olivat nuoruutta vähäisempiä, mutta ne, jotka sitä edelleen harrastivat, olivat elämäänsä tyytyväisempiä ja heidän elämänsä oli tasapainoisempaa. Vastoin aiempia oletuksia seksuaalinen tyydytys ei riipu ikääntyneisyydestä.

Ne ikäihmiset, jotka pystyvät nauttimaan seksistä säilyttävät paremmin sekä fyysisen että mentaalisen terveytensä. Parsa, artisokka, porkkana, selleri tekevät saman vaikutuksen kuin viagra.

Viimeisin huuto on granaattiomena. Miehillä parrankasvu lisääntyi ja ääni tuli möreämmäksi. Naisilla granaattiomena vahvisti luustoa ja lihaksia. Sekä miehillä että naisilla mieliala ja muisti paranivat ja stressihormonin taso laski. Tietysti kysymys voi olla täysin vääräkin, mutta jotenkin tällainen luulo minussa istuu syvällä. Tätä asiaa on mukava peilata myös tangon synnyinmaan oloja vasten.

Kesän aikana sitä on tullut selailtua ja kun en espanja osaa, niin on pitänyt sanakirjan kanssa sitä tavailla ja pistää ylös tuo johdanto-osa. Buenos Aires lienee pääpaikka tangon synnylle oloissa, jolloin siirtolaisuus sinne oli suurempaa kuin New Yorkiin niin suhteellisesti kuin absoluuttisestikin.

Buenos Airesiin ei syntynyt etnisiä kortteleita eikä siellä ollut verisiä etnisiä korttelisotia kuten New Yorkissa. Mina väittää tosissaan, että tango toimi sopeuttamisvälineenä.

Tango oli sosiaalinen henkilökohtainen henkireikä karuissa oloissa. Argentiinan ja Buenos Airesin historiasta olen kerännyt tänne    Ulkomusikaaliset tekijät    Esa-Pekka Salonen kiihdytti tunteita puheillaan korkeakultturista tv-haastettelussa tuossa noin kuukausi sitten. Kun kumpikin aivosoluni käyvät jo vanhuuttaan alikierroksilla, niin siitä kai johtuu, että tuli pohdittua hitaasti, mihin pieni maa tarvitsee suuria konserttisaleja ja kalliita orkestereita, kun rikkaissa maissa on tuotettu hienoja levytyksiä.

Onko niin, että musiikki ei ratkaise, vaan läsnäolo onkin sijalla yksi. Pitää päästä värisemään tärkeyttä itseä hienompaan seuraan. Ulkomusikaalisten tekijöiden korostuminen esimerkiksi tanssi- ja popkonserttiorkesterien kohdalla on kai tosiasia. Jos orkestereille tehtäisi keskivertokuuntelijain keskuudessa vain kuunteluun perustuvat sokkotestit heidän soitoistaan, niin olisi mielenkiintoista nähdä nämä tulokset.

Helposti tulee mieleen, ettei moni pintaorkesteri huippupisteille pääsisi tässä kisassa. Esimerkiksi rockin puolella näin näyttäisi vahvasti olevan asianlaita. Sitten on tietenkin järjestäjän kannalta tärkeä näkökulma eli se, että orkesterin pitää tuoda paikalle paljon kaljankittaajia, koska se porukka tekee talolle varsinaisen tilin. Siten esimerkiksi kehä 3: Tanssiravintolat puolestaan usein antavat tarkat ohjeet orkestereille siitä mitä soitetaan missäkin illan vaiheessa, jotta kaljahanat pysyvät auki.

Järjestysmiehillä oli silloin muutakin hommaa kuin ohjata pirssejä parkkiruutuihin ja toivottaa poislähtijät tervetulleeksi uudelleen seuraavana lauantaina.

Alle vuotiaista lavatanssin pitkäaikaisista aktiiviharrastajista ei tule mieleeni yhtään, joka sairastaisi Parkinsonin tai Alzheimerin tautia ja jolle olisi kehittynyt vasta eläkkeellä pahanlaatuinen sydän- tai verisuonisairaus.

En tiedä johtuuko se siitä, että lavatanssi pitää terveenä vai siitä, että aktiivitanssijat harvemmin käyttävät sellaisia nautintoaineita kuin alkoholia ja tupakkaa ainakaan kohtuutta enempää. Myös ruokavalio tanssijoilla on todennäköisesti paljolti sellainen, etteivät liikakilot turhaan rasita niveliä polkallakaan. Jos tuota ylipainoa on kertynyt, niin lihaskunto on sitä järeämpää kaliberia.

Ainakin olen vakuuttunut siitä, ettei tanssiminen tapa nuorena. AA on monille ollut pelastus viinan kiroista, mutta kumma kyllä monet AA-laiset ovat löytäneet tiensä tanssilavoille. Jatkohoito lavoilla voi olla hauskaakin myllyhoidon jälkeen.

Muutkin kuin sammumattoman janon uhrit tuntevat ahdistusta, yksinäisyyttä ja vieroksuntaa. Sosiaalisten kontaktien luominen tanssipaikoilla käy mutkattomasti ilman sen suurempia krumeluureja.

Kun on luonnonsuojelema, niin minkä sille mahtaa. Tosin tässä iässä yleensä flaksiin riittää, että on hengissä. Jokaiseen tanssipaikkaan kuuluu buffetin puolella tuo impotenttipöytä. Yleensä siinä vakiopaikoillaan istuvat samat herrasmiehet ja kertoilevat samoja puolivillaisia vitsejä vuodesta toiseen. Ei siitä illan aikana ehdi tanssilattian puolelle kuin korkeitaan pari kertaa. Minullekin on jo pitkään suositeltu siirtymistä tähän pöytään, mutta kun en osaa kertoa vitsejä, muut ehdot alkavat täyttyä.

Kunto oli sen sorttinen, että nukahti sinne pariksi tunniksi, sitten vasta kömpi ylös ja suunnisti portille. Hautausmaan vartija kiiruhti koputtamaan poistuvan Viljon olkapäätä ja sanoi tiukasti: Juhani Rautiainen    Oli sen verran synkän näköistä taivaalla, ettei kovin kauas tehnyt mieli lähteä. Fonectan sääennuste lupasi siinä klo 19 jälkeen sateen loppumista ja sään selkenemistä pääkaupungissa, joten ajatus Kaisaniemen ulkolavalta ja Juhani Rautiaisesta pullahti päähän.

Samalla matkalla tulisi kuitattua visiitti kahden kuukauden ikäisen pojanpojan luona. Näytti sade lakkaavan, joten läksimme kohti tanssipaikkaa, missä orkesteri kasasi raivokkaasti pelejään. Sade kuitenkin sade näytti jatkuvan ja melkeinpä yltyvän. Sen verran vähän oli väkeä, että sisäänpääsynaksu oli vapaaehtoinen. Maksoimme lehti-ilmoituksen mukaisen suositushinnan.

No meitä oli kokonaista 3½ paria hiukan vuotavan katoksen suojassa terassilla, josta teimme myös tanssiparketin. Ensimmäisen setin jälkeen Rautiainen jakoi meille kaikille urhoollisille oman levynsä omistusnimikirjoituksin. Väliajalla lauloi eräs henkilökuntaan kuuluva kauniita ikivihreitä englannin kielellä. Toinen setti jäi vähän kesken, sillä sateen loppumisesta ei ollut tietoakaan, päinvastoin se yltyi. Orkesteri ei uskaltanut jatkaa, sillä pelkäsi laitteittensa kastumista pilalle, joten pistivät levyt soimaan.

Tanssiväki siinä pohdiskeli ääneen, miten tällä sateella pääsisi kotiin kastumatta. Rautiainen totesi, että ajaa sen porukan kotiin, joka on julkisilla liikkeellä. Kovasti ottivat kiitollisena vastaan tarjouksen. Harvassa paikassa illan tähti kuskaa tanssiväen vielä pirssillä kotiovelle.

Kaikesta synkistelystä huolimatta mieleenpainuva ilta, joka jo tänään tuntuu hauskalta kokemukselta. Sään puolesta kesän alkamisen kunniaksi piti mennä latotansseihin entiseen Elannon kartanoon kehä 3: Hiukan arvelutti, koska musiikkivastaavina olivat Turun biletysmestarit, joten tanssimisen kanssa tulisi olemaan niin ja näin.

Latin hustle lienee pukin ohella ainoa tanssilaji, joka heidän saundiinsa sopii minun jalalle kunnolla. Hustlea ei juuri lavoilla näe, joten sekin on jäänyt lähes tyystin pois meikäläisen repertuaarista. Ensin oli puolisen tuntia levymusiikkia. Sivistynyt arvaukseni on, että Wanhan tanssikellarin Kirsillä on täytynyt olla sormensa pelissä, sillä niin hyvää tanssimusiikkia ei kesälavoilla soiteta levyiltä. Horizone soitti ensimmäisen setin ilman illan tähtiä.

Erinomainen setti, jokainen kappale oli tanssimusiikkia eikä tarvinnut miettiä, mitähän tämä nyt oikein on. Kyllä pojat osaavat soittaa tanssimusiikkiakin, jos vain heidän annetaan se tehdä. Valitettavasti tähdet tulivat jo toisen setin alussa kuvaan mukaan, joten meikäläisen kohdalla tanssiminen loppui siihen.

Väkeä oli paljon ja suurempi osa naispuoleista. Silmämääräisen arvioni mukaan valtaosalla rippikoulusta oli kulunut jo vuosia. Kun tähdet tulivat estradille, mantamyrsky tempaisi melkein kaikki naiset kohti koroketta, vain osalla oli partneri mukana. On myönnettävä, että Matin ja Tepon musiikki on mukaansa tempaavaa, reipasta ja lounaissuomalisittain pikkuhumoristista.

Se sopii erinomaisesti autoilumusiikiksi. Sanoitukset olivat vähän siinä ja siinä. Riimityksissä jossain kohdin olisin käyttänyt pitempää pohdiskelua eikä runollinen sisältökään kovin syviä luotaavalta nyt tuntunut.

Mutta jos on 31 kultalevyä seinällä, niin eivät ne voi tyhjästä tulla. Siinä kuunnellessani jostakin oudosta syystä tuli mieleeni nimimerkki Perusinsinöörin ikivanha pakina Insinööriuutisissa. Siinä hän muun muassa totesi, että miljoona perskärpästä ei voi olla väärässä, paska on hyvää.

No onneksi tämä slogani jäi pian mielessäni taka-alalle, mutta häpesin tällaista syntistä aatosta niin kovasti sydämessäni, että katsoin parhaaksi ottaa suunnan kotia kohti. Maija suostui kuin suostuikin lähtemään Viljon huoneeseen ja istahtamaan sängyn reunalle, mutta ei sitten muuta. Kovan puhumisen jälkeen Maija otti empien ja häpeillen Viljon kalun käteensä ja piteli sitä hetkisen, mutta siihen se sitten jäi.

Meni pari viikkoa eikä Viljoa näkynyt. Maija jo luuli romanssin täysin päättyneen ja kysyi asiaa Viljolta nähtyään tätä käytävällä. Viljo siinä myhäillen kertoi olleensa Liisa luona toisessa kerroksessa, koska Liisalla on Parkinsonin tauti.

Taas kerran eräs viehättävä nainen pysähtyi oman piskinsä kanssa kohdalle ja kysyi koiran rotua. Kaveri tähän, että se on tuotu kaukaa Aasiasta ja rotu on tiettävästi Canis Cunnilingus. Mimmi ihmettelemään, että mikä se sellainen rotu on, kun hän ei ole kuullut sellaisesta rodusta, vaikka on koiraihmisiä.

Mies tähän, että suomeksi se tarkoittanee vitunnuolija koiraa. Nainen nosti nokkaansa ja lähti loukkaantuneena kipittämään tiehensä.

Pari päivää myöhemmin samainen nainen tuli kuin tulikin taas koiraulkoilureissulla olevaa kaveria vastaan ja pysähtyi kysymään, että voisiko hän lainata koiraa joksikin aikaa, niin hän voisi sitä ulkoiluttaa tämän puolesta yhdessä oman koiransa kanssa.

Kaverilla ei ollut tätä mitään vastaan, he vaihtoivat osoitteita ja kännykkänumeroita sekä samalla mies pyysi soittamaan heti, jos jotain ongelmia ilmenee. Ei mennyt puolta tuntia, kun miehen kännykkä pirahti ja nainen vaivautuneesti sanoi, ettei koira oikein vaikuttanut rotunsa valioedustajalta. Kaveri sanoi tulevansa heti naisen kotiin katsomaan, mistä on kysymys. Sisälle päästyään mies silmäili hetken ympärilleen, heristi sormeaan koiralleen ja sanoi: Sieltä kumpusivat lavatanssiharrastus ja harrastusteatterit, jotka olivat tavalliselle ihmiselle tärkeitä ja terveitä mielialan kohottajia.

Kun radio lopullisesti luvulla tappoi tanssimusiikin, hävisivät kyliltä ja kaupungeista myös tanssilavat sekä seurojen- ja työväentalot, jotka olivat kansankulttuurin keskuksia. Sijaan tulivat erilaiset juottolat. Emme näe metsää puilta eli tavallisen kuntoliikunnan, kuten esimerkiksi lavatanssin, merkitystä kansan mielenterveyden, kunnon ja työkyvyn ylläpitäjänä. Kaiken mediahuomion saavat toisen murskaamiseen tähtäävät taistelulajit eli voittoa janoava kilpaurheilu sekä elitistinen kulttuuri.

Ahneet lääkärit ja kansainväliset terveyspalveluiden tarjoajat torjuvat kaikin keinoin ennaltaehkäisevän terveyshuollon. USA, Kanada ja Argentiina ovat tanssiterapian edelläkävijöitä. Suomikin roikkuu siinä mukana, mutta painii hiukan eri sarjassa eli ns. Itseohjautuva mielen ja kunnon kohottaminen on havaittu erääksi parhaimmista tanssin puolesta puhujaksi.

Työkyvyn ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi on perustettu tangoryhmiä työpaikkojen työterveyshuollon osaksi. Lavatanssin harrastamisella voi olla hyvin suuri positiivinen merkitys ihmisen hyvinvointiin. Kyse ei ole pelkästään tanssimisesta, vaan myös laululla ja musiikilla on merkittäviä terapeuttisia vaikutuksia fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia hoidettaessa ja ennalta ehkäistäessä.

Tanssiterapia paitsi parantaa fyysistä kuntoa ja koordinaatiota, se lieventää tuskaa ja ahdistusta, se auttaa ihmisuhteiden ylläpitämisessä ja se täydentää muita mielenterveyteen liittyviä hoitomenetelmiä.

Olin kuulevinani siellä jonkun lukijan mutisevan, että sepä hyvä - en kommentoi tätä. Kuitenkin tienvarren yhteenlaskettu väkiluku Espoo, Kirkkonummi, Siuntio, Inkoo jne.

Monet hallit kaikuvat nykyisin viikonloppuiltaisin tyhjyyttään, kun mitään toimintaa ei niihin ole järjestetty. Aiemmin kun nuorien urheilutoimintaan ei kaadettu veikkaus- ja verovaroja rajattomasti, tanssilavoja ja -taloja oli joka urheilukentän kupeessa. Talkoot olivat eräs sosiaalinen yhdessäolon muoto; varat kerättiin iltamista. Tavallisen lavatanssin arvostus aikuisten sosiaalisena liikuntamuotona vielä luvulla oli korkealla.

Tanssi kun sopii kaiken ikäisille ja sen avulla pysyy kunnossa. Tanssi auttaa hallitsemaan tasapainoa ja vartalon koordinaatiota, mutta sen lisäksi siitä on suuri apu masennuksen hoidossa. Masentunut ihminen on menettänyt elämänhalunsa, minkä hän voi saada takasin musiikin ja tanssin avulla.

Musiikki stimuloi ja tanssin yhteydessä pääsee kosketuksiin toisten ihmisten kanssa. Selkä suoristuu nykypäivän työtaakan alta ja sitä päästään elämänsyrjään taas kiinni. Lavatanssilla on tavattoman suuri merkitys hauskana, monipuolisena ja ennaltaehkäisevänä liikuntamuotona.

Ei tanssi vaadi mitään sellaisia suorituksia, mitä näkee jossakin 'Tanssii Tähtien Kanssa' tv-ohjelmassa. Peruskävelijä on parketilla kova sana varsinkin, jos askel sattuu silloin tällöin vielä iskun päälle. Jo pelkkä tanssimusiikki tuo mieleen onnen tunteen ja herättää jo uuvahtamaan päässeen kehon ja jalka alkaa väpättään.. Tuskin mikään muu harrastus on nuorille terveellisempää ja mutkattomampi tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen kuin lavatanssi.

Ei tarvita viittä kaljaa pohjalle samalla altistuen jo nuorena liialliselle alkoholin käytölle. Lavatanssipaikat kun nykyisin muistuttavat enempi alkoholin kulutuksen suhteen raittiusseuroja, biletyspaikoista en sano mitään, kun ei ole kokemusta. Tässä saattaisi olla syksyn kunnallisvaaliehdokkaille mietinnän paikka - lähtökuoppia kaivetaan ja oikein syviä kilpakumppaneille.

Kahden vuoden kuluttua tapauksesta veisasimme virttä hänen haudallaan. Kaatumiset ovat ikäihmisten suurin tapaturmainen kuolinsyy. Kaatumispelko saattaa aiheuttaa jopa elämisen laadun alenemista, kun liikunta ja muut aktiviteetit jäävät näistä syistä vähemmälle. Aktiivisen liikunnan puute alentaa motorisia prosesseja sekä tuo tasapainon heikkenemistä. Nämä ovat samansuuntaisia oireita, mitä ilmenee Parkinsonin taudissa Pt. Näiden oireiden ilmenemistä pyritään ennalta ehkäisemään perinteisillä fyysisillä harjoituksilla, jotta tasapainokyky säilyisi.

Tangon käyttö uutena harjoitusmuotona on antanut lupaavia tuloksia muun muassa Pt: Asiaa kokeiltiin 38 hengen ryhmässä, joista 19 sairasti Pt: Kummastakin ryhmästä noin puolelle järjestettiin perinteistä liikuntamuotoa ja toiselle tangoa kaikille yhteensä 20 tuntia 13 viikon aikana.

Vaikka kaikissa ryhmissä havaittiin paranemista jossakin asiassa, niin tangon Pt-ryhmässä havaittiin paranemista niin tasapainon ja askeltamisen paranemisessa kuin kaatumisten vähenemisinä. Erityisesti tangon Pt-ryhmässä luottamus omaan tasapainoon kokeen jälkeen oli selkeästi parempi kuin perinteistä liikuntaa harjoittaneilla Pt-ryhmän jäsenillä. Molemmat tangoryhmät nauttivat kovasti harjoituksista, koska tangotunnit olivat yhteisöllisiä sosiaalisia tilaisuuksia. Tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että vanhemmille ihmisille tango on sopivampi, hauskempi ja hyödyllisempi aktiviteettimuoto kuin muut perinteiset liikuntamuodot.

Perinteisesti on hyväksytty ajatus, että vanhemmilla ikäihmisillä, jotka ovat harrastaneet pitkään tanssimista, liikunnallinen tasapaino on keskimäärin paljon parempi kuin vastaavilla ei tanssia harjoittaneilla ihmisillä. Entäpä jos tällainen ei tanssia harrastamaton menee puolen tunnin tanssitunnille, onko siitä mitään hyötyä?

Koe osoitti, että jo puolen tunnin ohjatun tanssiharjoittelun jälkeen vartalon keinunta väheni ja ryhti parani. Mittaus tehtiin siten, että koehenkilö yritti seisoa mahdollisimman ryhdikkäästi ja huojumatta. Mielenkiintoista oli, että isommilla ihmisillä, joita oli pyydetty ottamaan tanssissa viejän rooli, saivat näissä kokeissa paremmat tulokset.

Pysyvämpiä tuloksia saatiin tietysti, jos harjoituksia jatkettiin säännöllisesti. Jokainen armeijan käynyt mies on aikanaan alokkaana marssiharjoituksissa saanut samalla peruskurssin myös tanssilattialle. Jopa sellainen vaikea asia tanssijalle kuin vastaliike on käy marssijalta itsestään. Kun vasen jalka lähtee ottamaan askelta eteenpäin, niin ylävartalossa vasen kyynär- ja olkapää lennähtävät taakse ja oikea puoli vastaavasti työntyy hiukan eteenpäin; oikean jalan askel on peilikuva edellisestä.

Turhaan ei suomalaista tangoa sanota usein marssitangoksi. Ei kun ryhti, vatsa sisään, rinta ulos ja menoksi; anna kuitenkin parillesi aikaa siirtyä alta pois. Rahapeliyhteisön toiminnasta tulevat varat käytetään urheilun ja liikuntakasvatuksen, tieteen, taiteen sekä nuorisotyön edistämiseen. Eurojackpotin tuotto Suomessa käytetään suomalaisen taiteen, liikunnan, tieteen ja nuorisotyön hyväksi. Edellä olevien lainausten valossa arvailen, että sanaa urheilu pyritään välttelemään virallisissa teksteissä.

Syytäkin on, sillä sana on saanut sellaisen kaupallisuuden leiman, jolle ei pidä noin vain valtion keräämiä rahoja syytää. Urheilu on globaalia bisnestä, joten sen tulee kerätä rahansa kaupallisia kanavia käyttäen kokonaan.

Me olimme kahta puolen 50, kun jäimme huusholliimme kahden. Vapaa-aikaa ja haikeutta oli tavallista runsaammin ellei peräti turhan paljon. Ymmärsimme, että jotain piti tehdä muutakin kuin murjottaa toisillemme, jos aiottiin yhdessä eläkkeelle selvitä kunnialla.

Muutamat ikäluokkamme tuttavistamme keskittyivät hyvään ruokaan ja palanpainikkeisiin. Hienoja asioita nekin, mutta nyt lähes 20 vuotta myöhemmin muutamilla elämän laatua alentavat varsinkin liikkumiseen liittyvät rajoitteet. Ihmismieli kun on sellainen, että helposti lipsuu tuo kalorien ja liikunnan tasapaino, jolloin ortopedit pääsevät hieromaan käsiään. Me molemmat olemme sen verran vaatimattomista oloista lähtöisin, ettemme olleet oppineet arvostamaan hyviä ruokia, vaan meille on riittänyt, että sitä oli tarpeeksi.

Se lienee yksi tekosyy, miksi ajauduimme luvun alussa tanssilavoille ja tulipa siinä sivussa käytyä Eila Holmenin tanssikursseillakin, jossa mm.

Jorma Tulonen ja Heikki Kahila toimivat apuopettajina. Nämä opettajat osasivat sytyttää innon lavatanssiin ja pitää tulta yllä. Varmaan heiltä kuulimme tanssiuramme tulevaisuuden: Tanssin ytimenä on askel, tauko ja musiikki. Kaikki muu on kakun koristelua. Koskaan emme ole kilpailleet, koskaan emme ole opettaneet, joten olemme edelleen siinä aloittelijoitten ja keskitason puolivälissä intoa puhkuen.

Kun katselee tanssia harrastaneita ja harrastavia ikäihmisiä, niin ei voi kun todeta, kuinka kaukana heistä niin fyysinen kuin henkinen vanhuus vielä on. Siksi 5-kymppisille on oikea aika hankkiutua uudestaan sellaisen sosiaalisen harrastuksen piiriin , missä samanaikaisesti sekä fyysis-, psyykkis- että musiikkiterapian keinot hyödynnetään tulevien vaivojen ennalta ehkäisemiseksi, jotta voi terveenä kuolla, jos sen aika joskus tulee.

Mentäessä luvun puolelle sama herra esiintyy kirjoissa, mutta tituleerataan tällä kertaa sikopaimeneksi. Käsittääkseni se ei ollut kovin korkealle arvostettu ammattiryhmä tuohon aikaankaan. Pohtimaan olen jäänyt vanhoja sanontoja, onko nimi enne ja onko omena pudonnut kauas puusta. Eräs sotilasuran valinneista sukuni miehistä, joka ruotusotamiehenä matkusteli paljon Keski-Euroopassa mm. Kaarle XII toimiessa matkaoppaana, piipahti kerran kolmen vuoden rupeaman jälkeen kotona ja matemaattisena kykynä tuli siihen tulokseen, että lapsiluku oli kotona hänen poissa olleessaan kasvanut normaalista poikkeavalla tavalla.

Tämän oivallettuaan ja kun sattui olemaan juuri silloin kirves kädessä silpaisi sillä vaimoaan polveen pahoin seurauksin. Tulihan siitä aikanaan merkintä kirkon mustaan kirjaan. Jotkut kotimaiset lahkolaispuhujat ovat menestyksellä kaadelleet kuulijoitaan samalla menetelmällä.

Äiti Amma vieraili Suomessa syksyllä ja antoi voimaa ja terveyttä halailemalla ihmisiä ja siinä ohessa keräsi pientä kolehtia järjestönsä hyväntekeväisyyteen.

Maailma on täynnä tarinoita taikasauvalla koskettamisista. Jotain ihmeellistä tai selittämätöntä kai siinä kosketuksessa sitten on. Suomen Tanssiterapiayhdistys ry oli ilmeisesti vahvasti myötätoteuttaja. Esitelmät ja näytetyt videoklipit olivat vakuuttavia tanssiterapian saavutuksista aivovammojen ja -sairauksien hoidossa. Kesällä Rosariossa Argentiina oli ensimmäinen kansainvälinen tangoterapiakonferenssi, missä paikallisten lisäksi varsinkin kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat toivat voimakkaasti esiin tangon psyykkisfysiologiset edut mm.

Parkinsonin ja Alzheimarin tautien hoidoissa. Se että voi liikkua ja sulkea partnerinsa syliinsä auttaa kohottamaan potilaan tilaa merkittävästi. Tangoterapian avulla pystytään melkoisessa määrin kontrolloimaan potilaan mielialaa ja kuntoa. Kosketus, liikkuminen, säännöllinen harjoittelu ja musiikki lääkinnän lisäksi ovat kaiken hoidon perusta tässä terapiassa.

Tanssin ennalta ehkäiseviä vaikutuksia myös muihin vaivoihin voi vain arvailla. Tämän tangoterapiasta tietäen minua jäi hieman kaivelemaan, miksi niin vähän varsinaiset puhujat ottivat tämän puolen asiasta esille. He korostivat enempi tuota liikkeen, toiston ja musiikin yhteisvaikutusta. Tuosta kosketuksen tärkeydestä kaiken uhallakin kerron työurani varhaisemmilta ajoilta erään kollegani nuoruuden kokemuksesta Viipurista sotien keskellä, kun kurkkumätä raivosi lapsissa ja nuorissa.

Hänkin oli sairaalassa potemassa kyseistä tautia lievänä. Samassa huoneessa oli noin ehkä jo kouluikää lähetelevä tyttö, jolla kurkkumätä oli pahassa vaiheessa. Tovin siinä sylissä oltuaan hän rauhoittui, nukahti ja siitä hetken päästä hengitys loppui. Mikä oli tälle kuolevalle tytölle silä hetkellä tärkein asia? Itse sen aiheutin enkä ehkä tahattomasti. Humoristiset poikkeamat aiheen sivuun ovat usein piristäviä, mutta jos tanssia käsittelevät artikkelit alkavat hukkua sivujuonteisiin, palsta ei enää palvele sitä tehtävää, jota varten se on perustettu.

Vuosia sitten Matti muistutti minua tämän tästä sähköpostin välityksellä, ettei hän hyväksy mainostamista eli ei pidä mennä kehumaan, että huomenna on siellä ja siellä erinomainen orkesteri X, joten ei kun sinne kaikki joukolla.

Syy ilmeisesti on se, että tanssin järjestäjille ja esiintyjille tanssinet ei ole ilmainen eli kyseessä on loppujen lopuksi kaupallisesta sivustosta. Siksi pitää olla tarkkana, ettei muut maksajat hermostu. Siivosin kirjoituksiani, jotta en turhan takia olisi joutunut kirjoituskieltoon, koska sivusto kuitenkin oli minun tarkoituksiini mainio kanava eli varmistaa, että minulle tärkeät tanssipaikat säilyvät ja pitämäni orkesterit saisivat sen verran keikkaa, että jaksaisivat soittaa.

Varsinkin mehevimmät kommenttini jätin siksi lähettämättä, etten turhaan ärsyttänyt herkkiä kirjoittajia ja minulle olisi käynyt kuten Humppikselle. Tähän väliin on hyvä pistää pari sanaa Humppiksesta. Hän on monesti ellei peräti aina kirjoittanut varsin totuudenmukaisesti ja hyvin. Jos joku toinen olisi ollut nimimerkkinä, niin tekstit olisi ylistetty maasta taivaaseen.

Hän on liian hyvä tanssija, ei erityisemmin suosi itsensä ikäisiä tai vanhempia daameja hakukohteinaan ja on tämän ilmaissut ainakin joillekin tahoile, jotka sitten ovat loukkaantuneet ja parjaus, väärintulkinnat ja vastaavat kiusanteot ovat levinneet.

Kyse on siis ennen muuta henkilökemiasta kuin kirjoituksista, mutta kirjoitukset ovat ainoa konsti, jolla häntä on päästy lyömään käyttämällä törkeästi väärin bannausnappia. Maan tavaksi tanssinetissä on tullut, että arvostelevissa kirjoituksissa varsinainen piikki kätketään niin, että siihen ei voi tarttua ja jos tarttuu, niin silmät pyöreinä väitetään tarkoittavan vallan muuta ja vakuutellaan omaa tyhmyyttä.

Usein arvosteluun liittyy aiempia tapahtumia tanssipaikassa. Varsinkin pakkien antaminen ja saaminen on ikimuistettava vihan ylläpidon peruste. Eräs toinen yksityiskohta, joka usein tulee vastaan, on orkesterin kehuminen.

Mene kehumaan jotain orkesteria, niin välittömästi tulee jossakin muodossa negatiivista palautetta varsinkin sellaiselta suunnalta, jolla on käynyt sinä iltana vähän huonompi hakuonni. Eli omaa pahaa mieltä yritetään selittää itselle orkesterilla tai paikan järjestelyillä. Helposti syntyy aiheettomiakin näkemyseroja ja syyttelyn ketjuja. Suomalaiselle lavatanssijalle on tyypillistä, että polvia pitää notkutella kaikissa tansseissa samoin kuin humpassa.

Se tarkoittaa sitten sitä, että varsinkin lattareista tulee varsin omaperäisiä. Voisin kärjistää, etteivät aidot latinot helposti pystyisi näkemisen perusteella esimerkiksi cha-chan tanssijoita tämän tanssilajin tanssijoiksi tunnistaa sen verran hulppeaa yleensä tuo humppaaminen on.

Samalla se tarkoittaa sitä, että orkesterit ovat alkaneet soittaan humppaavasti lattareita. En tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia, kallistuisin huonon puolelle. Mutta menepä kirjoittamaan tanssinetissä, että erityissuosittu tanssiorkesteri soittaa lattarit päin mäntyä, niin juttu auttamatta roskataan ja ehkä syystäkin. Kaupallisuus Tanssinetti on kaupallinen sivusto eli sen rahoitus hoidetaan keräämällä tanssien järjestäjiltä ja orkestereilla ilmoitusmaksua.

Jos haluaa nimen soittajalistalle tai paikan kalenteriin, niin pitä pulittaa tietty summa. Jos esimerkiksi nimiä olisi kpl orkesterit ja tanssipaikat yhteensä ja keskihinta ilman alv: Tämän kaupallisuuden vuoksi ylläpitäjän on oltava erittäin tarkkana, ettei ainakaan muodollisesti maksajia aseteta toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan esimerkiksi antamalla kirjoittajille ilmaista mainostilaa puffien muodossa.

Jäin erityisesti miettimään, miksi sinne tämä orkesteri oli vetänyt niin paljon tuttuja tanssijoita. Tulin taas kerran vakuuttuneeksi siitä, että eri ihmisillä on erilainen kuva hyvästä tanssimusiikista. Meitä monia ilmeisesti MMto: Tanssija voi hyvin kuvitella, että musiikki vahvistaa ja avaa kuunteluprosessissa hermoyhteyksiä sekä motorisia prosesseja.

Musiikkiin on mukavampi tanssia kuin ilman sitä ja kääntäen, kun tulee sopivaa musiikkia jalka alkaa väpättään. Kun orkesteri lähettää ilmoille musiikkia, tanssija odottaa niiden olevan tietynlaisia ja vertailee näitä soitettuja ja odottamiaan säveliä keskenään. Hyvä orkesteri on monen mielestä sellainen, jonka soittamat sävelet ja melodiat yhtyvät kuulijan odotuksiin.

Musiikkiterapia ilmeisesti pohjautuu tämäntyyppiselle ajattelulle. Rakkaudessa on mukana paljon tiedettä ja tutkijoilla paljon ajatuksia ja johtolankoja rakkauden alkuperästä ja luonteesta. Nykyinen teknologia antaa mahdollisuuden kurkistaa, miten rakastuneen eri aivoalueet toimivat ja mitä biokemiallisia muutoksia esiintyy verrattuna sellaiseen, joka ei ole rakastunut.

Rakastuessamme tulemme hiukan hulluiksi. Aivokuvauksissa romanttinen rakkaus näkyy lähes samanlaisena kuin olisimme hiukan hulluja samaan tapaan kuin ihmiset, jotka kärsivät pakkomielteistä. Tutkimusten mukaan kiihkeä ensirakastuminen aiheuttaa serotoniinin laskua ja aivojen mielihyvää käsitteleville alueille tulvii dopamiinia samaan tapaan kuin käytettäessä huumeita.

Se luo mieleemme voimakkaita sidoksia mielihyvän ja haluamamme kohteen välille. Tietyt hormonit, kuten oksitosiini ja vasopresiini , näyttävät olevan ratkaisevassa asemassa pitkäaikaisten suhteiden syntymisessä ja niiden ylläpitämisessä. Kun useita vuosia parisuhteessa olevalle näytetään vastapuolen valokuvaa, niin näihin hormoneihin liittyvä aivotoiminta kiihtyy merkittävästi. Aivokuvausten perusteella voidaan vahvistaa väittämä, että 'rakkaus on sokea'.

Sen lisäksi, että rakastuneella mielihyvän aivoalueet kylpevät dopamiinissa, negatiivisten tunteiden ja kriittisen arvioinnin alueet ovat täysin sammuksissa. Tuoksu on rakastumisessa tärkeä tekijä.

Ihminen tuntee vetovoimaa sellaiseen osapuoleen, jolla on itseensä nähden erilainen immuunimolekyylien järjestelmä MHC- molekyylit. Tällä on tärkeä merkitys jälkeläisten immuunijärjestelmän muodostumiseksi sellaiseksi, että tulevat jälkeläiset olisivat mahdollisimman elinkelpoisia. Seksi vähentää stressiä sekä luo mielihyvän ja nautinnon tunnetta.

Tämä johtuu endorfiineista , joita josku myös onnellisuushormoneiksi nimitetään, vaikka itse asiassa ne ovat aivojen tuottamia opioideja , jotka saavat hurmoksen, hyvänolon tai uneliaisuuden kaltaisen tunnetilan. Eräs amerikkalainen tutkimus, johon osallistui 90 ihmistä, antoi vahvaa näyttöä sille, että endorfiinit ja oksitosiinit vahvistavat kehomme puolustuskykyä.

Seksin seurauksena vapautuu myös typpimonoksidia, jolla on monia vaikutuksia orgaanisiin toimintoihin. Muun muassa se lisää sukupuolielinten verenkiertoa, mikä miehillä estää eturauhassairauksien syntyä.

Rakastuneen sydän sykkii nopeammin. Tässä on kyseessä sama mekanismi kuin pelästymisessä: Kun aivoihimme tulee viesti uhan läsnäolosta, kuten myös on laita rakkautemme kohteen ilmestymisestä paikalle, kehossa syntyy ketjureaktio, joka virittää huomiokykymme ja reaktionopeutemme huippuunsa.

Vireystilaa säätelevä väliaivojen hypotalamus saa hälytyksen ja siitä seuraa stressihormonien välitöntä erittymistä ja samaan aikaan tietyt hermot vievät viestin sydämelle, että sen on oltava varautuneena kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Suudellessamme 30 kasvolihastamme joutuu tekemään töitä saaden fyysistä harjoitusta, mutta samalla itsetuntomme ja verenkiertomme kasvaa.

Amerikkalaisten tutkijoiden mukaan paljon suutelevat ihmiset elävät pidempään ja potevat vähemmän sydänsairauksia. Tämä saattaa johtua siitä, että suutelemisen ansiosta erittyy erilaisia hormoneja, joilla on särkylääkkeiden tapaisia vaikutuksia ja ne vahvistavat kehon puolustusmekanismeja.

Suurin niistä on rakkaus    Elämäni valssi    5. Eräässä pöydässä istui neljän hengen seurue, joista toinen daameista istui pyörätuolissa. Seurailivat toisten tanssimista ja hissukseen maistelivat talon antimia. Tuli hidas valssi, jonka pyöreisiin lähdimme. Tämä pyörätuolissa oleva daami nousi hyvin varovaisesti ellei peräti heiveröisesti ylös ja alkoi huojua valssin tahdissa niin kuin leppeä tuuli huojuttaa vahvaa tammea. Pysähdyimme ja jäimme muiden mukana seuraamaan tanssiesitystä, jota soittaja vielä hiukan pidensi.

Se oli sykähdyttävä esitys. Tämä daami pani tanssiinsa kaikkensa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Suurempia aplodeja ja halauksia en ole koskaan nähnyt tanssipaikalla. Se avasi ainakin minun silmiäni sille, mitä tavallinen lavatanssi ja lavatanssimusiikki voivat ihmiselle merkitä.

Tämä oli jälleen kerran osoitus siitä, että tanssiminen parantaa elämisen laatua, edesauttaa luomaan ja ylläpitämään ihmisten välisiä suhteita sekä lisäksi parantaa sydämen toimintaa, alentaa verenpainetta, diabetesta ja kolesterolia, lisää oksitosiinihormoonin tasoa synnyttää hyvää oloa , parantaa mielen ja liikkeen koordinaatiota ja tasapainoa sekä edesauttaa hymyilemään eli kasvolihakset näyttävät ulospäin sen, että sisäinen hyvinvointi on kunnossa.

Saanko kysyä mitä se sellainen kotiristi merkitsee, kun ei ole tuttu sana minulle? Anteeksi epäselvyyteni - se on synnynnästä. Tarkoitin 'iltojeni iloa', 'elämäni sulostuttajaa', 'miehen kylkiluuta' jne.

Tarkoitin siis häntä, joka yli 40 vuotta sitten kääntyi onolatrian uskoon eikä ole vieläkään uskossaan horjunut tai siitä luopunut - luulen. Se onnistu vain jatkuvan harjoituksen kautta.

Lisäksi aktiviteettien tulee olla sellaisia, että niistä voi samalla nauttia. Lavatanssissa joutuu miellyttävän musiikin tahdissa koko ajan ottamaan tiettyjä askelkuvioita ja tekemään nopeita päätöksiä sekä vikkeliä pyörähdyksiä ja suunnanvaihtoja. Tämä harjaannuttaa muistia ja parantaa tasapainoa sekä on merkittävästi sosiaalisempaa kuin pelkkä yksitoikkoinen kävely. Tanssipaikkoja kun on tullut kierreltyä muutoinkin kuin kaukaa, niin siellä tapaa yllättävän paljon vanhoja tuttuja juomaveikkoja.

Kun muutaman vuoden on istunut takamuksensa puuduksiin vertaisryhmissä, niin tanssiterapia on kevyempi vaihtoehto elämässä jaksamiseen. Tiedä häntä sitten miten meidän tanssia harrastavien raukkojen käy, kun selitellään aikoinaan Pietarille tekosiamme — 'suo siellä, vetelä täällä', kuten Kekkonen pahojen kielten keksimän jutun mukaan vastasi Tabe Sliorin lähentelyviestiin. Edellä oleva tuli mieleeni luettuani lehtikirjoituksen kardinaali Cavallari piispallisesta paimenkirjeestä, joka tähän mennessä on kaikkein jyrkin tuomio tangolle.

Kirje manaa tangoa tulikivenkatkuisin ilmaisuin maan rakoon. Hän vertaa tangoa moraaliseen kataluuteen ja lisää, että se on inhottavuudessaan ja vastenmielisyydessään kaikkea sitä mitä vain paatunut ihminen voi kuvitella. Ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka ovat menettäneet kaiken moraalinsa, voivat sitä sietää. Se on nykypäivämme häpeätahra. Se joka sitä harrastaa, tekee syntiä. Hän määräsi kaikkia kirkon paimenia eväämään synninpäästön niiltä, jotka ovat tanssineet tangoa ja jotka eivät pyhästi lupaa olla sitä tekemästä uudestaan vastaisuudessa.

Lähde New York Times Joten ei kai tässä ristiriitojen maailmassa voi kuin yhtyä Euripideen sanoihin: Tanssipaikoilla on hyvin usein aluksi tanssinopetusta, joka sisältyy lipun hintaan. Kun aloittelija tulee ensi kertaa suurin toivein tanssikurssille ja näkee kuinka varttuneemmat tekevät hienoja kuviosarjoja, niin hän mielessään ajattelee, että jos vielä joskus osaisi noin hienosti tanssia.

Menee vuosi ja tämä innokas ja osaava tanssija katselee huippuluokan kopteroijia ja huokaa, jospa vielä joskus osaisi tanssia tuolla tavalla.

Kolmen vuoden kuluttua tästä tanssija huomaa olevansa huippuosaaja jopa kilpapuolella. Hän näkee kuinka eräs vasta-alkaja tulee tanssipaikalla empien sisään ja ottaa arastellen tanssiotteen ja horjuvat ensi askeleensa. Tällöin huippuosaaja huokaa ja mielessään sanoo, että jospa vielä osaisi tanssia tuolla intohimolla.

Moni daami on kyyneleet silmissä poistunut tanssitunnilta kesken kaiken eikä ole takaisin tullut. Tämä aikakausi alkaa olla auttamatta taakse jäänyttä elämää. Varmaan olen täysin väärässä, kun minulle on tullut sellainen mielikuva, että mitä korkeammalla on kilpatanssipuolella ollut, kun on aloittanut opettajan uransa, sitä kriittisemmin hän suhtautuu opetettaviinsa. Ehkä hänen omalle kohdalleen sattuneet tiukatkin palautteet matkan varrelta ovat turhina painolasteina.

Kuitenkin sanoisin, että nykyään erityisesti nuorempi opettajapolvi suhtautuu äärettömän positiivisesti opetettaviinsa. Tästä oli hyvänä esimerkkinä tv: Oikeastaan on aika vaikea sanoa, mikä tässä kirjassa on tärkeintä. Lukiossa Charlie tutustuu Patrickiin ja Samiin, sisarpuoliin, joiden ympärillä koko hänen elämänsä alkaa pyöriä.

Vaikka Charlie pääsee osaksi suurta kaveripiiriä ja osalliseksi mitä moninaisimpiin tapahtumiin ja kriiseihin, hän vaikuttaa edelleen mieluiten katselevan kaikkea pienen etäisyyden päästä. Edes silloin kun hän saa tyttöystävän, hän ei oikein vaikuta olevan läsnä. Kiinnekohta Charlien elämässä on tämän suuri ihastus Samiin, mutta jopa tässä suhteessa hän mieluummin ihailee Samia kaukaa kuin yrittääkään saada tätä omakseen.

Samin onni on Charlielle tärkeämpi kuin tämän oma - mikä vaikuttaisi lopulta pätevän kaikkiin muihinkin ihmisiin. Kaikki tämä valkenee varsin hitaasti. Tarina keriytyy auki erittäin taidokkaasti ja kirja jättää jälkeensä paljon mietittävää. Romaania on verrattu monissa paikoissa mm. Vertaus on kieltämättä varsin osuva, eikä yhteys luultavasti ole sattumanvarainen, sillä Charlie myös lukee kyseistä kirjaa yhtenä monien joukossa, joita hänen opettajansa hänelle vinkkaa.

Fiilis kirjoissa on jotenkin hyvin samanlainen. Olen jostain syystä lukenut Siepparin kolmeen kertaan, vaikken ole koskaan erityisemmin pitänyt sitä edes yhtenä suosikeistani - mutta jokin tyylissä selkeästi vetoaa minuun alitajuisesti. Myös Elämäni seinäruusuna tuntui aluksi vähän pitkäveteiseltä, mutta kun lopulta aloin kellua tarinan mukana, se veikin mennessään. Lakkasin jossain vaiheessa odottamasta, että tarina saavuttaisi jotain tai että syy siihen, että Charlie on sellainen kuin on, selviäisi.

Sieppari ruispellossahan tuntuu loppuvan vähän niin kuin kesken ja vahvan intertekstuaalisuuden vuoksi odotin samaa tältäkin kirjalta. Niinpä sen loppu tulikin melkoisena yllätyksenä, riippumatta siitä, miten paljon vihjeitä matkan varrella oli ripoteltu.

Nyt melkeinpä tekisi mieli aloittaa kirja heti alusta, niin paljon pidin ja hämmennyin tästä kokemuksesta. Vinokinoa käsitelleessä postauksessani totesin rivien välistä, että okei, yhdessä elävät lesbot ovat jo vanha juttu, eikä vedä saleja täyteen edes Suomessa.

On siis aika siirtyä seuraavaan aiheeseen myös kulttuurin kentällä. Transsukupuolisuudesta ei vielä ole olemassa järin paljon suomalaista kirjallisuutta, mutta tilanne tulee epäilemättä muuttumaan mitä pikimmiten, koska Poika  on saanut osakseen niin paljon huomiota - mm. Myös aina ajan hermolla oleva Salla Simukka, jonka kaikissa kirjoissa on esiintynyt sateenkaariväkeä, on jo haistanut tämän uuden tuulahduksen. No, heti kun tällainen kirja ilmestyy, sitä huomaa, että hei, juuri tällaiselle kirjalle olikin muuten tarve.

Lisäarvoa tarinalle antaa se, että se perustuu kirjailijan oman pojan kokemuksiin. Marion tietää pienestä asti olevansa oikeasti poika. Hän ihastuu tyttöihin, eikä ymmärrä, miksi on epäsopivaa kirjoitella näille rakkauskirjeitä. Hän haluaa pukeutua pojaksi ja rukoilee joka ilta, että hänelle kasvaisi pippeli. Ongelmat paisuvat teini-iässä samaan tahtiin ei-toivottujen tissien kanssa.

Kun terveysopin tunnilla puhutaan menkoista, Marion ei lotkauta korvaansa, koska ei kuvittele asian koskevan itseään. Lopulta vessaan menemisestäkin tulee painajainen: Perhesiteet ovat enemmän tai vähemmän sekavat ja ystävyyssuhteet sukupuoli-identiteettikysymyksen hämmentämiä. Pojat hyväksyvät kyllä porukkaansa, mutta kun totuus aina lopulta käy ilmi, muuttuvat hekin varautuneiksi.

Tissit Marion teippaa piiloon ilmastointiteipillä. Kun hän löytää elämänsä rakkauden, suhde kaatuu siihen, ettei hän uskalla kertoa olevansa tyttö. Kirjan tyyli on paikoin ehkä liiankin dokumentaarinen, mutta siitä huolimatta mielenkiinto pysyy hyvin yllä. Tarinan perusteella muodostuu varsin kattava kuva siitä, miltä tuntuu tuntea itsensä aina vääräksi. Joskus transsukupuolisuutta koskevissa keskusteluissa nousee esiin idea siitä, ettei sukupuoli-identiteetin pitäisi antaa muodostua koko elämää määrittäväksi asiaksi.

Asia lienee kuitenkin niitä, joita ei voi täysin ulkopuolelta käsin ymmärtää. Niinpä on mukavaa, että joku edes yrittää kirjoittaa kirjan pureutuen sellaisen ihmisen tajuntaan, jolla ei ole edes  omaa itseä. Romaani romaanina on suhteellisen keskiverto, mutta aihepiirinsä puolesta tärkeä ja suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa uranuurtaja.

Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että kenties olen alkanut selviytyä novellikokoelmista hieman paremmin kuin ennen. Tämä on jo ainakin kolmas, jonka saatoin loppuun tänä vuonna! Yleensä todellakin pääsen korkeintaan puoliväliin saakka ja sitten jokin romaani vie mennessään. Novellikokoelmat on liian helppo lopettaa kesken, mutta jostain syystä niiden pariin ei ole yhtä helppo palata.

Olin tosin aluksi hieman epävarma, millaisesta kirjallisuuden lajista nyt pitäisi puhua - onko kyseessä ylipäänsä novellikokoelma? Kirjan takakansi kertoo periaatteessa jo sen, mikä esipuheesta tarkemmin ilmenee: Ei mitään muuta kuin totuus. Ferdinand von Schirach on nimittäin berliiniläinen puolustusasianajaja, joka kertoo nyt tapauksia uransa varrelta. Kuulun lukijaryhmään, joka mieluiten tiedostaa täsmälleen, mikä luetussa on faktaa ja mikä fiktiota. Minäkertoja, joka toisissa tarinoissa on vahvasti läsnä myös henkilöhahmona, toisissa taas etäisempi, heittäytyy toisten henkilöiden tajuntoihin sellaisella intensiteetillä, joka ei ole mahdollista vain faktoissa pitäytyen.

Niinpä lättäsin ensimmäisen kertomuksen jälkeen kirjaan mielessäni leiman: Kirja vei minut täysin mennessään ja luettuani sitä kaksi päivää saavuin loppuun - eikä kohdalleni ikinä ennen ole sattunut novellikokoelmaa, josta olisi jäänyt vastaava fiilis: En osaa täsmälleen sanoa, mikä kirjassa koukutti ja vetosi niin järjettömästi. Alkuun latelevassa kerrontatyylissä oli ehkä jotain vastaansanomatonta. Kirja tykittää "faktoja" pöytään tasaisesti kuin ompelukone: Sitten tyyliin ehkä tottuu niin että sen alta alkaa paljastua enemmän vivahteita - tai ehkä tarinat vain muuttuvat pitemmälle edettäessä värikkäämmiksi.

Ainakin lukiessa syntyi vahva tunne siitä, että kertomusten järjestys on tarkkaan harkittu. Jo ensimmäinen saa kiinnostumaan, muttei aivan vielä imaise. Sitä seuraavat ovat kuitenkin jokainen edeltäjäänsä kierompia, oudompia tai häiriintyneempiä, kunnes päästään viimeiseen tapaukseen, joka kylvää lukijan mieleen kauniin pienen toivon siemenen. Vaikka kirja käsittelee pelkkiä rikoksia, joista vielä suuri osa henkirikoksia, se ei jätä jälkeensä pahaa oloa tai ahdistusta ihmiskunnan rappiosta.

Pikemminkin kirja kysyy, keitä me olemme tuomitsemaan muita. Esipuheessa todettu, Schirachin tuomarisedän "motto" kuvaa koko kirjan sanomaa hyvin: Kirja on todella mukaansatempaava, mukavan lyhyt ja kiinnostava välipala, jota voi vaikka yrittää lukea kertomuksen silloin tällöin muiden kirjojen lomassa.

Jos minulla olisi " kulttuuritekoa suosittelee" -leimasin, olisin nyt kirjakaupassa läiskimässä leimojani Rikoksiin. Ehkä saan sellaisen joululahjaksi? Sitä odotellessa, alla näette yhdeksän pisteen vihjeen visaiseen pähkinään koskien blogin tämänhetkistä päämajakaupunkia. Pahoittelen muuten kuvien laatua: Sen sijaan että Hazel laatisi suureellisia listoja asioista, jotka haluaa tehdä vielä ennen kuolemaansa, hän haluaisi ennen kaikkea lukea ja olla rauhassa.

Vanhemmat kuitenkin toivovat, ettei tytär vain makoilisi odottelemassa kuolemaa ja patistavat tätä käymään esimerkiksi syöpälasten vertaistukiryhmässä - elämäniloa kukkeimmillaan. Eräänä päivänä vertaistukiryhmä tuottaa iloisen yllätyksen, kun Hazel kohtaa siellä uuden tulokkaan.

Nuoret jakavat keskenään pimeän huumorintajun, pelkonsa ja ajatuksensa kuolemasta. He rakastuvat, siitä huolimatta, että Hazel yrittää sen viimeiseen asti kieltää. Hazel saa myös Augustuksen häiriintymään kirjasta, jota on itse lukenut kuin Raamattua.

Sen kirjoittaja, Peter van Houten, tuntuu olevan ainoa ihminen maailmassa, joka ymmärtää miltä Hazelista tuntuu olla elossa, mutta kuolemaisillaan. Ainoa vika kirjassa on, että se loppuu yhtäkkiä kesken lauseen. Hänestä on kuitenkin epäreilua, että tarina jää samalla kesken myös sivuhenkilöiden osalta. Niinpä hän on kirjoittanut useita kirjeitä van Houtenille saadakseen tietää, miten muiden henkilöiden kävi. Vastausta ei kuitenkaan ole kuulunut, eikä kirjailija ole kirjoittanut enää mitään esikoisteoksensa jälkeen.

Sen sijaan tämä on vetäytynyt Amsterdamiin ylhäiseen yksinäisyyteensä viettämään erakkoelämää. Kun Augustus lukee Viistoa valoa -kirjan, hän on sen lopusta yhtä tuskissaan kuin Hazel. Ja pian nuoret ovatkin jo lähdössä Amsterdamiin tapaamaan Peter van Houtenia. Matkasta tulee ainutlaatuinen kokemus, vaikkei kaikki menekään suunnitelmien mukaan. Tähtiin kirjoitettu virhe on niin hyvä ja niin viisas, että tuntui pitkään siihen sopimattoman lapsekkaalta, että Hazel on niin tosissaan ja pakkomielteinen siitä, miten fiktiivisen syöpäpotilaan äidin ja hamsterin kävi tämän kuoleman jälkeen.

Lopulta koin kuitenkin ahaa-elämyksen ja ymmärsin, että fiktiiviset henkilöt symboloivat Hazelille tämän oman elämän sivuhenkilöitä.

Erityisesti Hazel on huolissaan siitä, onko hänen vanhemmilleen olemassa elämää hänen kuolemansa jälkeen. Tätä asiaa hän ei kuitenkaan pysty suoranaisesti käsittelemään, vaan lähestyy sitä metaforan kautta - kuten Augustus, joka "polttaa" tupakkaa sytyttämättä sitä - siis ei anna tappavan tappaa, tai jotain sellaista. Välillä kirja tuntui suoraan sanoen liian fiksulta minulle.

Rakastin tässä kirjassa ehkä suunnilleen melkein kaikkea aina nimestä alkaen. Sydämeni sykähti onnesta aina kun avasin sen, eli ei kovin montaa kertaa, koska se oli ahmittava nopeasti.

Ja vaikka tykkään hirveästi lukea nyyhkyfiktiota, pidin kuitenkin äärimmäisen tervetulleena sitä, ettei tästä muodostunut sellaista. Toki lukiessa saa itkeäkin, mutta huomattavasti enemmän nauraa - ja vaatii melkoista taitoa kirjoittaa enimmäkseen hauska kirja tällaisesta aiheesta.

Olisin halunnut ja voinut valita kirjasta kymmeniä viisaita ja hauskoja katkelmia, mutta jouduin palauttamaan sen kirjastoon, jotta seuraava onnekas voisi siihen ihastua, ja ehdin pelastaa siitä vain tämän pätkän, jolle hykertelin vielä eilen kirjatessani sen ylös:.

Pikainen blogikierros osoitti, etten ollut ainoa, joka kurkkasi loppuun kesken kirjan! Loppuun vielä kymmenen pisteen vihje, johon konkurssi iski.

En keksi yhtään juttua, joka pitäisi välttämättä ostaa juuri Tiimarista, mutta tulen joka tapauksessa kaipaamaan sitä. Häiden alla se oli alennuspöytineen ihan korvaamaton mesta, sillä hää- ja askartelukamalla jos millä osataan rahastaa! Bridget Jones on taas täällä! Odotettu ja pelätty kirja, jolle ei kerta kaikkiaan onnistuttu keksimään suomenkielistä nimeä, ilmestyi kaikeksi onneksi käännöksenäkin melko nopeasti. Ehdin jo ounastella, että käännös olisi hutaisten tehty, kuten monen hittikirjan tapauksessa, jotka on ollut pakko suomentaa nopeasti, jotta ne myös pysyisivät hittikirjoina julkaisuun asti.

Olin kuitenkin väärässä, sillä Bridgetin laajaa fanikuntaa on kunnioitettu huolellisella käännöstyöllä. Siis paitsi että nimi on unohdettu suomentaa. Myös itse kirja on taatusti tuttua Bridgetiä. Oikeastaan jopa hämmentävän paljon. Niiden vuosien aikana kun emme ole hänestä kuulleet, on entisestä ikisinkusta tullut vaimo, kahden lapsen äiti ja lopulta leski - eli siis jälleen ikisinkku.

Aluksi kaikki vaikuttaa jopa liian tutulta. Ainoa ero aiempiin kirjoihin on se, että Bridget on nyt vanhempi - viisikymppinen - ja hänen poikaystävänsä nuorempi - kolmekymppinen. Bridgetistä on siis tullut puuma, ihan niin kuin nykytrendi vaatii. Onneksi autuaasta toyboyn ja täiden täyteisestä nykyisyydestä hypätään kuitenkin taaksepäin vuoden takaiseen aikaan.

Silloin Bridgetin aviomiehen Markin kuolemasta on tullut kuluneeksi neljä vuotta ja Bridgetin ystävät päättävät, että tämän on aika kömpiä kolostaan ja alkaa taas deittailla. Ensin on kuitenkin karistettava lasten ja surutyön jälkeiset makkarat, jotka ajavat Bridgetin pahalta kuulostavalle lihavuusklinikalle. Siellä hän osoittautuukin yhdeksi hoikimmista asiakkaista, kasvattaa itsetuntoaan, kutistaa itseään ja on pian taas valmiina palaamaan markkinoille.

Kirjaa on ilmeisesti maailmalla kritisoitu nimenomaan siitä, ettei Bridget ole menneiden viidentoista vuoden aikana kasvanut ollenkaan ihmisenä, vaan on melkeinpä täsmälleen sama hahmo kuin ollessaan huoleton sinkku.

Huolenaiheetkin ovat pitkälti samoja: Kirjasfäärissä todetaan kuitenkin osuvasti näin: Mutta tietysti Bridget on kasvanut ihmisenä, kuin vaivihkaa. Edellämainittujen ongelmien lisäksi hän joutuu nyt ratkomaan yöllisiä oksennuskatastrofeja, joilla ei ole mitään tekemistä liiallisen alkoholinkäytön kanssa, saattamaan lapsensa ajoissa kouluun vaikka itse myöhästyykin edelleen joka paikasta, ja lasten saadessa täitä huolehtimaan onko mahdollisesti onnistunut siirtämään niitä rakastajaansakin.

Pikemminkin kuin niin, että näkisin Bridgetin edelleen täysin epäkypsänä hahmona, haluan kuvitella, että tämä vain pyrkii suhtautumaan elämään huumorilla ja optimistisesti vielä senkin jälkeen kun se on heittänyt häntä märällä rätillä. Palatessaan deittailun maailmaan Bridget saa ensi töikseen huomata, etteivät vanhat säännöt enää päde, eivätkä farkut välttämättä toimi iskuvaatteena enää viisikymppisenä.

Bridget järjestää itsensä sosiaaliseen mediaan, jossa jää erityisesti koukkuun Twitteriin. Sieltä hän löytää vanhemmista naisista tykkäävän Roxterin, joka on epäilemättä juuri sitä mitä Bridget tarvitsee ja melkeinpä liian hyvä ollakseen totta ai niin, Bridget Jones on fiktiota, sniif.

Huomiot teknologian aikaansaamista muutoksista deittailun saralla ovat muuten mielenkiintoisia, enkä ole niitä tajunnut edes noteerata. Kirjasta opin, että jopa Säännöt on nyttemmin päivitetty vastaamaan paremmin nykytodellisuutta. Silloin kun viimeksi olen "deittaillut" eli siis käynyt treffeillä nykyisen aviomieheni kanssa - deittailu on ehkä vähän harhaanjohtava sana, koska se synnyttää mielikuvan useista deittailukumppaneista , en vielä edes tuntenut käsitettä sosiaalinen media.

Silloin käytössäni oli sähköposti ja blogi livejournalissa. Silloin vaihdettiin vielä puhelinnumeroita, koska vain marginaalinen osa nuoristakaan oli Facebookissa. Ally McBealista ja Sinkkuelämästä opitut deittailuopetukset tuntuivat vielä ihan järkeenkäyviltä. Siis sellaiset, kuin että älä vastaa heti tekstariin, älä sovi treffejä samaksi illaksi, älä koskaan soita miehelle ensin jne.

Nykyään, älypuhelinten ja supernopean kommunikoinnin aikana jo yli vuorokauden mittainen radiohiljaisuus tuntuisi kieltämättä ehkä jopa naurettavalta - tai selkeältä viestiltä siitä, ettei yhteydenottoa ole edes tulossa. Niinikään tahtoisin uskoa, että olemme jo päässeet yli-innokkuuden pelosta ja kuvitelmista, ettei nainen voi mitenkään tehdä aloitetta olematta joko epätoivoinen tai huora.

Niin hämmentävältä ja täysin erilaiselta kuin olen tähän mennessä oppinut kuin se kuulostaakin, tärkein Bridgetin oppima läksy nykyajan deittailusta vaikuttaisi olevan se, että suora ja rehellinen kommunikointi toimii parhaiten. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kuten että lastenhoito-ongelmia ei kannata korostaa siinä vaiheessa kun yrittää saada treffejä sovituksi.

Vaikka pidänkin itseäni Bridget Jones -fanina, en voi sanoa olevani niin fanaattinen, että mielenrauhani olisi juurikaan järkkynyt kuullessani Mark Darcyn kuolemasta ennen suomennoksen julkaisua. Ratkaisu ei ole kaunokirjallisuudessa vieras: Mielestäni Bridget Jones ilmiönä on enemmän kuin yksi vuosisadan rakkaustarina lisää, ja koska edellisestä kirjasta on jo vierähtänyt niin pitkä aika, voi Mad about the Boyn mielestäni lukea melkein kuin erillisenä teoksena.

Jos nyt rehellisiä ollaan niin kaikkihan muistavat Bridgetin viimeistä piirtoa myöten, mutta kuka oikeasti enää muistaa, millainen Mark Darcy oli ihmisenä?

Mitä tarkalleen ottaen jäitte hänessä kaipaamaan? Ja syön muuten puuroa nykyään joka aamu. Ruoasta puheenollen, yhdentoista pisteen vihje siitä, missä puuroni syön, löytyy alta. On sanottava, ettei kyseessä ole mikään paikallinen perinneherkku, mutta koska kyseinen ateria löytyy ihan leffateatterin vierestä, sen täytyy olla kultturelli ruoka. Itse olen osallistunut festareille tunnollisesti melkein vuosittain ainakin vuodesta , jolloin minuun teki lähtemättömän vaikutuksen leffa nimeltä Loving Annabelle.

Vinokinoiluni on kuitenkin aina rajoittunut leffa per vuosi -tahtiin ja oikeastaan syykin on aika selvä. Ohjelmisto on nimittäin ollut yleensä melko pieni, elokuvaa, joita on esitetty yksi jokaisena festaripäivänä. Aina ei ohjelmisto siis ole yksinkertaisesti napannut enempää kuin yhden leffan verran ja joskus taas iltavuorot ovat viikolla rajoittaneet elämää.

Tällä kertaa olisi varmaankin koko festari jäänyt välistä, ellei Mustakaapu olisi sattumalta ollut perjantaina menossa hampaanpoistoon, minkä vuoksi järjestin itselleni lomapäivän ja ehdin niin ollen torstaina juosta suoraan junalta leffaan. Tänä vuonna Tampereen Vinokinon ohjelmisto kattoi peräti viisi elokuvaa. Pidän tätä varsin positiivisena kehityksenä, joskin nykyään yleisö tuntuu myös jakautuvan eri näytöksiin, eikä Vinokinossa enää pääse samoihin sillipurkkifiiliksiin kuin vielä Annabellen aikoina.

Voi tosin olla, ettei katsomani The Love Part of This ollut festareiden suosituin leffa. Lesbodokumentti olisi voinut olla hitti kymmenen vuotta sitten, mutta nyt aihe tuntuu jo ehkä hieman kuluneelta.

Kuvaavaa on, että vielä vuonna ja ehkä sen jälkeenkin Vinokinoa markkinoitiin Suomen ainoana homo- ja lesboelokuvafestivaalina. Viime vuosina seksuaali-identiteettien moninaistumisen ja sen tiedostamisen hui mitä kapulakieltä myötä Vinokinon tarjonta on alkanut enemmän ja enemmän kattaa muitakin kuin "homo- ja lesboelokuvia".

Esimerkiksi kaksi vuotta sitten näkemäni Romeos kertoi transsukupuolisesta FTM:

Thaihieronta oulu kuopion homoseksuaaliseen aikuisviihde

Sexwork turku seksivideo homoseksuaaliseen ilmainen